Harrastajateatterikentän kysely päättyi sunnuntaina 15.1.2023. Kyselyyn vastasi yhteensä 127 vastaajaa, kiitos jokaiselle. Tässä tekstissä käyn läpi pintapuolisesti teemoja, jotka aineistosta voi havaita: 7 kipeää haastetta harrastajateatterikentällä: talous, resurssit ja koronan vaikutus vaivaavat yhä.
Tässä blogitekstissä käyn siis läpi yleisellä tasolla vastauksia ja myöhemmin paneudun yksittäisiin teemoihin tarkemmin. Tarkkaan analyysiin en vielä tässä vaiheessa ole ehtinyt syventyä, mutta selkeät suuntaviivat aineistosta on nähtävissä. Tässä tekstissä tarkastelen ainoastaan hallitusten jäsenien vastauksia kyselyyn.
Harrastajateattereiden hallituksen jäsenten näkökulmasta haasteet jakautuvat seuraavasti:
- Talous ja rahoitus
- Resurssit ja tekijöiden löytäminen
- Jäsenten aktivointi ja ikääntyvä jäsenistö
- Tilojen ongelmat ja koronan vaikutus
- Vapaaehtoisten löytäminen ja vastuualueiden hoitaminen
- Yleisön saaminen ja katsojamäärien väheneminen
- Näin on aina tehty -ajatus ja uusien harrastajien mukaan pääsyn vaikeus
Eiköhän lähdetä liikkeelle! Havainnollistan jokaista kohtaa muutamalla lainauksella.
Talous ja rahoitus
Teattereiden haasteena vastaajat kokevat suurimpana talouden ja rahoituksen.
”koronan myötä laskenut katsojamäärä”
”rahat todella tiukassa”
”talous aina”
”rahoitus”
Toiset vastasivat myös päinvastoin:
”voidaan vain valita mitä otetaan, ajattelematta isommin kuluja”
”ei ole tullut vielä mitään haasteita vastaan”
Resurssit ja tekijöiden löytäminen
Teattereiden haasteena on uusien tekijöiden löytyminen mihin tahansa teatterin toiminnan osa-alueeseen. Uusia jäseniä ikääntyvien tilalle ei saada hankittua syystä tai toisesta.
”suurimpia haasteita on tekijöiden vähyys”
”toiminta ja harrastaminen keskittyy liikaa selviytymiseen taloushaasteista”
”hallitus on täynnä osaamattomuutta ja henkilöitä, jotka lähinnä sanovat kaikille tehtäville EI, koska työt, perhe jne.”
Sinua voisi kiinnostaa myös: https://www.anttitaipale.fi/teatteriensi-iltoja-enemman-kuin-37/
Jäsenten aktivointi ja ikääntyvä jäsenistö
Olemassa olevaa jäsenistöä tulisi aktivoida säännöllisesti ja hallituksen tehtävänä olisikin saada jäsenistö aktiivisesti mukaan. Ilman strategista suunnittelua harrastajateatterin toiminta uhkaa jäädä vain muutamien ihmisten harteille.
”jäsenistön aktivointi erityisesti koronan jälkeen”
”jäsenistö vanhenee eikä vastuutehtäviin löydy halukkaita”
”jäsenistön vähyys ja haasteet aktivoida jäsenistöä”
Tilojen ongelmat ja koronan vaikutus
Tilakysymykset mietityttävät useaa vastaajaa. Vuokratilojen kanssa ilmenee monenlaisia haasteita. Lisäksi moneen vastaukseen kietoutuu koronan pitkäaikainen vaikutus ja sen useat lonkerot, jotka ulottuvat moneen eri osa-alueeseen. Teattereiden haasteena onkin nyt saada käännettyä koronan tuoma kurssi uudeksi suunnaksi, joka antaa niin teattereille, jäsenistölle sekä yleisölle jotain sellaista, jota teatteri vain voi antaa.
”korona suistanut talouden raiteeltaan, lisäksi rakennuksessa sisäilmaongelmia, eikä kaupunkia kiinnosta pätkääkään”
”koronan aikana oli pakko mennä oikeisiin töihin ja harrastaminen jäi oikeastaan paperille”
”koronan jälkeen talous”
”tilat on vuokratiloja, joten ei pystytä lavasteita käyttämään ennen kuin ihan lopussa”
Vapaaehtoisten löytäminen ja vastuualueiden hoitaminen
Tämä kohta on hieman päällekkäinen kohdan kaksi kanssa, jossa käsitellään resursseja ja tekijöiden löytymistä. Ajattelen kuitenkin, että tämä on erillinen kohta, sillä jos tekijöitä ei ole, niin on vielä vaikeampaa löytää vapaaehtoisia vastuualueiden hoitamiseen, kuin silloin, jos tekijöitä on paljon.
”vapaaehtoisten löytäminen, vastuualueiden jakaminen ja hoitaminen”
”jäsenistö vanhenee ja vastuutehtäviin ei löydy halukkaita”
”hallitukseen ei löydy enää aktiivitoimijoita”
Yleisön saaminen ja katsojamäärien väheneminen
Vastauksista ilmenee myös se, että teattereiden hallituksella ei useinkaan ole pitkäaikaista suunnitelmaa tai strategiaa, johon he voisivat tukeutua ohjelmistovalintojen osalta. Huolena on jatkuva katsojamäärien väheneminen ja se, ettei esimerkiksi ryhmämatkat ole vielä palautuneet ennalleen. Palautuvatko ne edes enää koskaan? Teatteri on muutenkin murroksessa ja taiteen on aina muokkauduttava uudelleen ja uudelleen. Millaisia keinoja siihen voisi olla?
”koronan myötä laskenut katsojamäärä”
”haasteita löytää näytelmät, jotka kiinnostavat yleisöä ja löytää sopivat ohjaajat niihin”
”kilpailu ammattiteattereiden runsaan tarjonnan kanssa”
”ekojen näytösten yleisömäärät”
Näin on aina tehty -ajatus ja uusien harrastajien mukaan pääsyn vaikeus.
Itselleni huolestuttavin ja läpi kyselyn esille nouseva piirre on se, että uudet harrastajat eivät uskalla tulla mukaan toimintaan hyvin sisäänpäin lämpiävän toiminnan takia tai se, että toiminnassa on yksi vahva henkilö, joka päättää kaikesta toiminnasta tai pahimmillaan mustamaalaa ja myrkyttää yhteisöään. Avoimuus, yhteisöllisyys ja mielipiteiden salliminen on haasteena osalla teattereista.
”Näin on aina tehty” -ajatus istuu tiukassa ja samalla mukaan kuuluu ”he ovat aina tehneet” -työnjako, mikä vaikeuttaa uusien harrastajien mukaan pääsyä”
”egojen kestäminen, harrastajateatterin toimintaan ei kuulu, että muut ajattelevat olevansa parempia, mutta tämmöiseltä ei vältytä. Koko teatteri on niin myrkyllinen”
”yhden henkilön liian vahva asema päätöksissä ja kaikessa toiminnanohjauksessa, päätön meno ärsyttää”
”haasteet koskee asioiden esittämistä ja uusien, poikkeavien mielipiteiden vastaanottoa ja käsittelyä”
Harrastajateatterikenttä on murroksen edessä
Suomalainen harrastajateatterikenttä on murroksen edessä, sillä yleisömäärät ja tekijöiden vähyys pelottavat. On kuitenkin paljon rohkaisevia esimerkkejä siitä, miten toiminta on sujuvaa ja yhteisöllisellä otteella koko teatterin jäsenten toiminta muuttuu aktiiviseksi ja innovoivaksi toiminnaksi passiivisen sijaan.
Lisäksi haasteena on se, että teattereiden hallituksilta puuttuu pitkäjänteinen ja strateginen ajattelu, johon voisi tukeutua haasteiden yllättäessä. Kun on kyse harrastuksesta, ei se muun arkielämän lisäksi tulisi olla liian kuormittavaa.
Harrastuksen tulee olla sellaista, johon on mukava mennä ja kokea jotain muuta, kuin arjessa kokee. Vastausten perusteella on nähtävissä tyytymättömyys harrastukseen ja sen kuormittavuuteen.
Mitä sitten tulisi tehdä?
Ajattelen, että selkeä suunnitelma hallituksen (huom! yhdessä, kaikkien ääntä kuunnellen) tekemänä ja sen avoin viestiminen koko jäsenistölle on avaintekijänä harrastustoiminnan hyvinvointiin. Milloin olet esimerkiksi kysynyt teatterisi jäsenistöltä, että mitä teille kuuluu? Mitä voisimme tehdä ensi syksynä, jotta saisit enemmän irti harrastuksestasi? Mitkä voisivat olla ne keinot, jotka sitouttaisivat jäsenistöä enemmän niihin vähemmin mukaviin juttuihin, kuten talkoisiin tai muuhun ei näyttämölliseen toimintaan?
Arvaa mitä?
Nyt sinulla on oikea hetki katsoa oman teatterisi toimintaa uusin silmin ja alkaa pohtia, miten muutoksia voisi viedä käytäntöön? Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä muutos ja alkaa ajatella uudella tavalla.
Harrastajateatterin jäsenistön mielestä teatteriharrastus on yksi parhaista harrastuksista ja antaa heille todella paljon. Miksi siis jättää heidät oman onnensa nojaan? 7 kipeää haastetta harrastajateatterikentällä: talous, resurssit ja koronan vaikutus vaivaat, miten näihin voisi löytyä ratkaisu omassa teatterissasi?
Helmikuussa tulee seuraava osa tätä harrastajateatterikenttä -juttusarjaa, joten laita viestiä joko somessa, sähköpostissa tai jätä kommenttia, mikäli sulle tulee jotain ajatuksia.
Käy myös tutustumassa Suomen Harrastajateatteriliiton sivuihin!
tää on niin just tätä… haluaisin suorastaan jonkun keskustelutilaisuuden vaikka SHTL:n järjestämänä. Tilaisuus missä yhdessä pohdittaisiin mitä voitaisiin alkaa tekemään jotta Suomalainen harrastajateatteri eläisi ja voisi hyvin jatkossakin, mistä löytysi nuoria aikuisia, aktiivisia tekijöitä. Tanssi on vienyt paljon nuoria mennessään niin voisikohan harrastajateatterit tehdä enemmän yhteistyötä tanssin harrastajien kanssa. Lokerointi ei ainakaan edistä mitään