Hyytävän jännittävä 2:22 A Ghost Story pitää otteessaan Arena-näyttämöllä Helsingissä. Oletko koskaan nähnyt trilleriä teatterissa? Helsingin Kaupunginteatterin 2:22 A Ghost Story vie teatterikokemuksen uudelle tasolle piinaavalla ja hermoja raastavalla jännitteellä.
Tarkat esitystiedot löydät tämän linkin takaa: https://hkt.fi/esitykset/222-a-ghost-story/
Lippu saatu.
Hyytävän jännittävä 2:22 A Ghost Story pitää otteessaan
Lähdetään tärkeimmästä liikkeelle: eli juonipaljastuksesta. Sitä ei tässä tekstissä kerrota.
Arena-näyttämön seinissä olevat julisteet muistuttavat vielä teatterista pois lähtiessä, ettei loppuratkaisua saa kertoa eteenpäin. Onhan kyseessä trilleri. (Kerron kuitenkin, mitä mieltä loppuratkaisusta olin JA millaisen tunteen se minussa herätti…)
Näytelmän pääparina nähdään Jenny (Pia Andersson) ja Sam (Lauri Tilkanen), joiden arki on muuttunut lapsen syntymän ja muuton myötä. Jenny jää yksin lapsensa kanssa kotiin, kun Samin työmatka alkaa.
Jenny alkaa kuulla kummia itkuhälyttimen kautta ja yliluonnollisia tapahtumia alkaa ilmetä. Samin vanha koulukaveri Lauren (Sanna June-Hyde) ja hänen uusi tuttavuutensa Ben (Sauli Suonpää) saapuvat vierailulle Jennyn ja Samin luo viettämään iltaa.
Jenny vakuuttelee kuulevansa ääniä ja on varma, että talossa kummittelee. Hän yrittää saada muita vakuuttuneeksi ja he alkavat odottaa sitä hetkeä, jolloin Jenny on kuullut ääniä. Tietysti siis klo 2:22.
Minuutit vierivät eteenpäin vääjämättä näyttämöllä
Lavastuksen on suunnitellut Antti Mattila, jonka tyylitelty kädenjälki antaa tilaa sekä näyttelijöille, että valosuunnittelulle. Kattoikkunaan satava vesi luo jatkuvaa pientä liikettä valoon osuessa, joka heijastaa näyttämön lattiaan ja roolihenkilöiden vaaleaan puvustukseen.
Keskellä seinää on valtava Psyko -elokuvan juliste, jonka punainen väri muistuttaa jatkuvasti epävarmuudesta ja luo jännitettä katsojalle: milloin tapahtuu jotain pelottavaa.
Julisteen päällä on digitaalinen kello, joka vangitsee huomion usein. Aika venyy, välillä näyttämön minuutit kuluvat arkitodellisuutta nopeammin, mutta välillä yksi näyttämön minuutti voi olla jopa kymmenen oikeaa minuuttia. Näyttämöillä harvoin nähdään kelloja juuri tuon näytelmän itsenäisen aikasyklin takia.
Valosuunnittelusta vastaava Petteri Heiskanen saa katsojien kehot koetukselle valoefekteillä, jotka yhdessä teokseen sävelletyn musiikin (Aleksi Saura) kanssa luovat unohtumattomia hetkiä, jotka purkautuvat katsomossa välillä naurun ja paniikinomaisen hihityksen kautta – vaikka aiheessa ei ole mitään naurettavaa.
Hyytävän jännittävä 2:22 A Ghost Story pitää otteessaan
Ohjaaja Paavo Westerberg jatkaa tyylikästä linjaansa Helsingin Kaupunginteatterin näyttämöillä: 2:22 a Ghost Story on eheä kokonaisuus, jossa jokainen elementti on tasapainoisessa suhteessa toisiinsa nähden.
Westerbergin ohjauksesta huokuu kokonaisvaltaisen taideteoksen henki. Tämä nähtiin jo taannoin Suurella Näyttämöllä Fanny ja Alexander -näytelmän tiimoilta.
Arena-näyttämö sopii mainiosti tiivistunnelmaisen trillerin esityspaikaksi, koska katsojat ovat lähellä toisiaan ja näyttämöä. Westerberg osaa luoda kohtauksiin suuntia ja tunnelmia, jotka muuttuvat yllättäen. Säikähdys tapahtuu juuri silloin, kuin sitä ei osaa odottaa.
2:22 A Ghost Story on tiivistunnelmainen kokonaisuus
Mikäli siedät jännitystä ja paikoin kauhua, niin Helsingin Kaupunginteatterissa Arena-näyttämöllä esitettävä 2:22 A Ghost Story on juuri sinulle. Ote on piinaava ja hyytävä, mutta toisaalta ei niin pahasti, etteikö esitykseen voisi silti heittäytyä mukaan.
Lopuksi lupasin kertoa, mitä mieltä olin loppuratkaisusta. Noh, mua alkoi itseasiassa ärsyttämään se. Syystä tai toisesta.
