Juhlat – ja elämä siinä sivussa pohjautuu vakaalle näyttelijäntaiteelle ja toimivaan käsikirjoitukseen. Kansallisteatterin marraskuussa 2023 ensi-iltansa saanut kantaesitys toimii Suurella näyttämöllä eteenpäin menevänä ja teatterinkokijaa hellästi ohjailevana teoksena.
Esityksen ovat käsikirjoittaneet Marina Meinander ja Kirsi Porkka, jotka ovat ohjanneet myös teoksen. Työpari ovat työskennelleet aiemminkin Kansallisteatterissa vuosina 2013, 2016 ja 2020 kertoo teatterin nettisivut.
Kaikki teostiedot löydät tästä linkistä: https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/juhlat-ja-elama-siina-sivussa
Tässä tekstissä käyn läpi muutamia näkökulmia esityksestä. Lippu saatu.
Näyttelijäntaiteen juhlaa
Näyttämöllä nähdään eheä ja toimiva työryhmä, joka on hitsautunut yhteen. Esityksessä, jota olin kokemassa Katariina Kaitue oli sairastunut ja hänen tilallaan oli korvaava näyttelijä, joka kulki esityksen käsikirjoitus kädessä. Tämä ei haitannut lainkaan, vaan yhteinen sävel ja sidos näytelmässä pysyi läpi esityksen.
Näytelmän päänaisia sukupolven ketjussa esittävät Leena Uotila, Sari Puumalainen ja Minka Kuustonen. Jokaisella on oma elämänsä ja kriisinsä, mutta silti löytyy aina aikaa juhlille. Kuustosen hahmolla on tosin uraputki päällä, eikä juhlat oikein kiinnosta. Varsinkaan sukujuhlat.
Uotilan vakuuttava roolityöskentely on ihailtavaa. Kaikki mitä hän sanoo, on totta. Näytelmässä hänen puolisoaan esittävä Heikki Nousiainen siirtyy näytelmässä ajasta ikuisuuteen, joka oli toteutettu tyylikkäästi kaiken kaikkiaan. Keveys, jonka kohtaus sai aikaan, avasi näkökulmaa siitä, miten eri tavoin kuolemaan suhtaudutaan. Ihan vieressä hän jutteli omalle tyttärentyttärelleen, joka tosin pelkäsi ja luuli tulevansa hulluksi.
Sari Puumalaisen roolihenkilö kokee juuri juhlien alkamisen alla eroilmoituksen mieheltään, jota näyttelee Timo Tuominen. Juhlat silti pidetään, ettei kukaan saisi tietää tätä suru-uutista. Seuraavassa hetkessä nähdään Tuomisen roolihenkilön uusi puoliso, jota Maria Kuusiluoma näyttelee. Kuusiluoma on ilmiömäinen röyhkeydessään miellyttää jokaista uutta sukulaista, jotta pääsisi sisään yhteisöön. Lopulta nähdään myös hänen heikko puolensa.
Juhana Hurme näyttelee Kuustosen roolihenkilön veljeä ja on luonteeltaan, ideologialtaan ja tavoitteiltaan ihan erilainen tyyppi, kuin siskonsa. Emma Pälsynaho on herkkä ja humaani kämppis, joka ei oikein meinaa istua Niemisten-Koskisten perheyhteisöön.
Juha Varis hurmaa Puumalaisen roolihenkilön uutena puolisona ja onkin yksi sovittelijoista. Vai onko?
Kolme näyttämökuvaa, kolme tapahtumapaikkaa
Lavastussuunnittelusta vastaava Katri Rentto on luonut näyttämölle kolme näyttämökuvaa, josta ensimmäinen hakee inspiraatiota barokkityylistä korkeine pylväineen ja oviaukkoineen sekä tapetteineen. Koristeellisuutta lisää Saija Siekkisen pukusuunnittelu sekä Tuija Hellaksen naamioinnin suunnittelu, jonka luulen tehneen myös näyttävät peruukit.
Toinen tapahtumapaikka sijoittuu Uotisen ja Nousiaisen kesäpaikkaan, jossa vaput on vietetty aina ja vietetään vastedeskin. Vappuaatto on kuuma ja se näkyy Ville Toikan valosuunnittelussa. Oranssinkeltaisena hohtava taustakangas loimuaa lämpöä katsomoon.
Tilanne kärjistyy usein eri tavoin. Tapahtumat seuraavat toisiaan ja aika yllättäviä hetkiä nähdään. Näyttelijät olivat virittyneet korkealle ja se taisi aiheuttaa jonkinlaisen kuuluisan repeämisen tai tippumisen, kun hetken aikaa näyttelijät kasasivat itseään, jotta näytelmä pääsi jatkumaan. Katsojalle nämä hetket ovat niitä mielenkiintoisia paljastuksia siihen, missä näytelmän roolihahmon ja näyttelijän väliset rajat kulkevat. Syy repeämiselle jäi epäselväksi, sitä en ehtinyt huomata, kun näyttämöllä tapahtuu kaiken aikaa ja niin paljon.
Esa Mattilan äänisuunnittelu on näytelmän kudokseen sopiva ja huomaamaton. Se korostaa tapahtumia tavalla, että katsoja ei niitä ehdi liiaksi jäädä kuuntelemaan. Volyymitasosta voi olla montaa mieltä, itselleni se jäi liian hiljaiseksi.
Viimeinen tapahtumapaikka on perintömökillä, jossa vietetään Kuustosen roolihahmon kolmekymppisiä. Tulee myrsky, renkaita puhkotaan, puita kaatuu ja koko perhe viettää aikaa pienessä mökissä.
Sinua voisi kiinnostaa myös tämä: https://www.anttitaipale.fi/naytelma-jonka-jokaisen-suomalaisen-tulisi-nahda/
Esityksen monet kasvot
Juhlat – ja elämä siinä sivussa näytelmän monet kasvot
Juhlat – ja elämä siinä sivussa näytelmää voi tarkastella useasta eri tasosta käsin. Sen voi ottaa vastaan komediana. Toisaalta tekstissä on vakavia sävyjä ja tärkeää asiaa. Nousiaisen hahmon suora puhe yleisölle kuoleman hetkellä on voimakas ja vakuuttava. Mutta niinhän se on, komedia voi parhaillaan puhutella teatterin kokijaa tavalla, joka nyrjäyttää hänen mieltään hieman eri raiteille.
Siitä syystä teatteri on taidemuotona uniikki ja ainutlaatuinen. Tarve kuulla ja kertoa tarinoita on meihin ihmisiin sisäänrakennettu ominaisuus. Yhteenkuuluvuuden tunne yhteys eläviin kehoihin näyttämöllä voi parhaimmillaan auttaa vaikeiden aikojen yli. Ennen tätä esitystä mietin, etten olisi jaksanut mennä katsomaan esitystä.
Esityksen jälkeen olin toista mieltä. Onneksi lähdin, sillä katselin maailmaa taas erilaisin silmin. Kiitos siitä koko työryhmälle.
Kaikki kuvat ovat Kansallisteatterin kuvapankista, kuvaaja Cata Portin.
