Kansallisteatterin Hamlet on raaka, mutta aistillinen kuvaus miehestä, joka kaipaa rakkautta ja hyväksyntää. 150-vuotisjuhlavuottaan viettävä Suomen Kansallisteatteri täyttyi ensi-ilta yleisöstä torstaina 10.3.2022 Shakespearen klassikkonäytelmän pariin.
Hamletin kimppuun ovat käyneet ohjaaja ja sovittaja Samuli Reunanen sekä esitysdramaturgi ja sovittaja Aina Bergroth, jotka ovat myllänneet koko teoksen läpikotaisin ja asettaneet näytelmän uusiin raameihin.
Tarkat esitystiedot löytyvät tästä: www.kansallisteatteri.fi/esitys/hamlet
Hamletin tragedia
Hamletin tarina on tuttu varmasti suurelle osalle teatterissa käynneille. Hamlet on Tanskan prinssi, jonka isä on kuollut. Hamletin äidin uusi rakastaja, eli hänen setänsä, on myrkyttänyt Hamletin isän päästäkseen kuninkaaksi kuningattaren rinnalle.
Hamlet ei kuitenkaan kestä ajatusta siitä, että äitinsä on menossa naimisiin vain kuukauden jälkeen isänsä kuolemasta.
Olavi Uusivirta Hamletina
Olavi Uusivirta Kansallisteatterin Hamletina raahaa näyttämölle isänsä ruumiin muoviin käärittynä ja monologissaan kertoo, kuinka hän ei voi sietää äitinsä naimisiin menoa uuden miehen kanssa.
Juhlat ovat käynnissä verhojen takana näyttämöllä samaan aikaan, kun Hamlet pohtii ääneen yleisölle, kuinka tilanne olisi toinen, jos hän menisi ihan minkä muun ajan tahansa jälkeen naimisiin, mutta vain yhden kuukauden – käsittämätöntä!
Murtaako tällainen luottamuksen ja turvan pettäminen surutyössään kärvistelevän Hamletin mielen?
Näyttämöllä nähdään Kaisa Rasilan lavastus, johon on luotu monia tiloja ja kohtaamispaikkoja. Suurimmat rakenteet ovat työmaatelineitä, jotka kohoavat korkeuksiin.
Telineistä roikkuu muoveja, joihin heijastetaan videoita esityksen aikana. Samaan aikaan eräänlainen korotettu lava näyttämöllä toimii tanssikohtausten alustana, Hamletin arkisena kotiovena tai sänkynä.
Sinua voisi kiinnostaa myös: https://www.anttitaipale.fi/etsin-pitkaan-minulle-sopivaa-aanikirjapalvelua-kunnes-loysin-taman/
Revyymäinen kokonaisuus
Kansallisteatterin Hamletia voisi luonnehtia revyymäiseksi, useasta eri palasesta kootuksi livekonsertti-kokonaisuudeksi.
Musiikki on läsnä läpi näytelmän. Bändi on sijoitettu lavan etuosaan, jossa Timo Kämäräinen Horationa taikoo soittimistaan äänimaisemia esityksen aikana. Olavi Uusivirta sekä Fanni Noroila esittävät useita kappaleita, kuten Britney Spearsin tunnetuksi tekemän Baby one more time.
Kiihkoa ja aistillisuutta
Musiikki ja äänimaisemat loivat useita intohimon ja kiihkon ilmapiirejä näyttelijöiden antaessa musiikin vaikuttaa heidän kehoihinsa.
Teoksessa, varsinkin ensimmäinen näytöksen aikana, nähtiin paljon aistillisia hetkiä. Ofelia ja Hamlet olivat läheisesti yhdessä toisiin.
He koskivat toisiaan käsillä ja olivat toistensa syleilyssä.
Lisäksi Laertes Aleksi Holkko oli mukana Ofelian ja Hamletin kanssa. Tämä kolmikko sai aikaan voimakkaita tuntemuksia myös katsojan omassa kehossa. He onnistuivat luomaan jotain primitiivisiä ja aistikkaita hetkiä, jotka saivat sydämen sykkimään myös katsomossa.
Ofelia valutti rakkauden nektaria Kansallisteatterin Hamletin suuhun suoraan rikotusta appelsiinista. Kaunis hetki jäi hieman vajaaksi, sillä paikasta, jossa istuin ei kunnolla nähnyt mitä lavan etuosassa oikein tapahtui.
Kansallisteatterin Hamletin surullinen kohtalo
Kotimatkallani ajattelin niitä nuorukaisia, jotka ovat Venäjältä joutuneet lähtemään tietämättään sotaan.
Aivan kuin Kansallisteatterin Hamlet. Hän tekee tekojaan vastoin omaa tahtoaan, syystä, jota ei itsekään välttämättä tiedä. Hän joutuu yhä syvemmälle ongelmiensa keskelle ja lopulta jää näyttämölle vain ruumiita makaamaan lohduttomasti.
Ainoa, joka on ja pysyy, on Haamu, Matti Uusivirta, joka ilmestyy mistä tahansa teatterin sopukasta tarkkailemaan maailman menoa. Jäin pohtimaan, oliko Haamu ainoastaan Hamletin isän haamu, joka vaeltaa ja ilmestyy silloin tällöin Hamletille, vai oliko hän pikemminkin Jumal-hahmo, jonka kanssa Hamlet kulki?
Näytelmässä nähtiin hetki, jolloin kaikki oli hyvin Hamletin mielestä. Hän oli juuri tappanut Poloniuksen ja isänsä Haamu saapui taas katselemaan poikansa tekoja.
Hamlet istutti Gertruden (Paula Siimes) sänkyyn äitinsä, isänsä haamun, sekä kaikki muut roolihahmot.
Silloin Hamlet oli kuin pieni lapsi, joka ainoastaan tahtoi olla rakastettu ja hyväksytty. Siinä hetkessä oli jotain todella herkkää ja kaunista, vaikka sitä ennen oli tapahtunut järkyttävä teko.
”Tätä pitää vähän sulatella”
Olavi Uusivirta tekee voimakkaan, eläimellisen ja alkukantaisen roolin Hamletina. Hänen näyttelijäntyönsä oli väkevää ja fyysistä.
Jokainen lihas ja verisuoni oli laajentunut hänen paljaassa ylävartalossaan, kun hän joutui raivopuuskan valtaan. Välillä tuntui, että Hamletin kipupiste on jossain rakkauden puutteen ja hyväksytyksi tulemisen sekä katkeruuden ja kärsimyksen rajamailla.
Poistuessani katsomosta esityksen päätteeksi, eräs vanhempi rouva mainitsi: ”olihan tämä aika erilainen, pitää vähän sulatella”.
Esitys painautui syvälle mielen sopukoihin, ja jonka sulattelu vie aikaa. Hamlet haastaa katsojaa antautumaan esitykselle ja ottamaan vastaan mitä sillä on tarjottavanaan.
Luulen, että analyyttinen lähestymistapa ei ole hedelmällisin.
Käsiohjelman ensimmäisellä aukeamalla on lause ”maailma on sijoiltaan”. Ajattelin ennen esityksen alkua kaikkea sitä, mitä tapahtuu parhaillaan maailmassa ja varsinkin Ukrainassa. Päätin kuitenkin astua katsomoon mahdollisimman puhtaana ja pyrkimällä sitomaan esitystä mihinkään yhteiskunnalliseen keskusteluun ennakkoon. Ensimmäisen näytöksen aikana näin oli. Ajatus kuitenkin muuttui toisen näytöksen aikana. Hamlet kohtaa jatkuvasti vaikeita tilanteita ja tekee vääriä tekoja jostain syystä. Hänen sisällään on voima, joka vie häntä eteenpäin. Hamlet oikeuttaa tekojaan sillä, että hänen isänsä on myrkytetty.
