Kenen tarinoita kerrotaan Talvisodassa? Kun on kyse arkipäivän konflikteista, tai isommassa mittakaavassa sodasta, niin tarinoilla on aina kaksi puolta. Tapaan tuottaa todellisuutta vaikuttaa moni eri tekijä ja näkökulma.
Teatteri Avoimien Ovien näytelmä Talvisota sai ensi-iltansa 8.3.2023. Sain kutsun mennä seuraamaan esityksen ennakkonäytöstä 7.3.
Näytelmässä nähdään kohtauksia ja tarinoita sellaisilta henkilöiltä, joiden tarinoita ei yleensä kuulla talvisodasta puhuttaessa. Fiktio ja fakta sekoittuu yhteen mitä pidemmälle esitys etenee ja kertomukset yhdistyvät samaan kudelmaan.
Tässä tekstissä käyn läpi päällimmäiseksi mieleen jääneet teemat Teatteri Avoimet Ovet uutuusnäytelmästä Talvisota.
Elämänlanka on hauras, mutta yhdessä sitä voidaan vahvistaa
Talvisota -näytelmän on ohjannut teatterinjohtaja Hanna Kirjavainen, joka on yksi esityksen viidestä näytelmäkirjailijasta. Esityksen skenografina on Tinde Lappalainen, jonka hallittu ja harmoninen värimaailma sekä valitut elementit nojaavat esityksen sisältöihin oivaltavasti.
Tarkat esitystiedot löydät tästä: https://www.avoimetovet.fi/esitykset/talvisota/
Neulottua kudelmaa, kudosta, on ripustettu halki näyttämökuvan. Pitsimäistä kuviota heijastetaan taustaseinään. Kolme näyttelijää ikään kuin neuloo yhdessä elämänlankaa laajaksi kankaaksi, verkostoksi pyhän laulun saattelemana.
Elämänlanka on kuitenkin hauras katkeamaan. Toisaalta onko joskus tärkeää, jopa välttämätöntä katkaista menneisyyden siteet, ylisukupolviset traumat ja jatkaa matkaa uudestaan. Kertoen erilaista tarinaa?
Kenen tarinoita kerrotaan Talvisodassa?
Näyttämöllä nähdään Kati Outinen, Ella Pyhältö ja Anna-Leena Sipilä. He esittävät lukuisat hahmot niin menneisyydestä, kuin tämän päivän katastrofeista. Ratkaisu siitä, miten sukupuolet esitettiin, oli itselleni mieleen. Kokemus ihmisyydestä, sodan keskellä välittyi.
Outisen esittämä arkuttaja vieräytti kyyneleet silmiin. Hänen tapansa kiteyttää roolihahmonsa maailma ja tunteet tiiviiseen pakettiin välittyy katsojalle voimallisena kokemuksena. Hänellä on myös kovin hulvattomia roolihahmoja, joissa pääsee irroittelemaan kunnolla.
Väliajan jälkeen Pyhältö ja Sipilä esittävät näytelmäkirjailijoita Ari-Pekkaa ja Hannaa, jotka kokoontuvat talvisodasta kertovan näytelmän käsikirjoitus workshoppiin yhdessä venäläisten ja ukrainalaisten näytelmäkirjoittajien kanssa.
Viittaussuhde esityksen käsikirjoittajiin ja ohjaajaan luo väistämättä ajatuksen siitä, mikä esityksessä on faktaa ja mikä fiktiota.
Sinua voisi kiinnostaa myös: https://www.anttitaipale.fi/kansallisteatterin-uutuusnaytelma-vie-berliiniin/
Teatteri Avoimet Ovet muuntuu sotatantereeksi
Esityksessä on paljon voimakkaita kohtauksia, jotka muistuttavat paljon uutisista tuttua kuvastoa. Aseita, räjähdyksiä, pommi-iskuja. Tapa, jolla näyttelijät käsittelevät kuolemaa ja vaikeaa aihetta on kuitenkin sellainen, joka ei muutu liian pois luotaan työntäväksi.
Näin jälkeenpäin ajateltuna, olisinko kaivannut kuitenkin jotain voimakkaampaa tunnereaktiota näytelmästä?
Millainen on sinun todellisuutesi totuus?
Mitä vastaat, kun sinulta kysytään ”mitä kuuluu”? Kerrotko nopeasti päällimmäiset kuulumiset vai kenties vastaat totutusti ”ihan hyvää”?
Tai jos joku kysyy sinulta, että ”kuka sinä olet”, niin mitä silloin vastaat?
Meistä jokainen kertoo jatkuvasti omaa tarinaansa, tekee valintoja ja nostaa esiin itselleen tärkeitä asioita ja toisaalta hälventää niitä, joita ei välttämättä halua tuoda julki.
Niin myös Talvisota -näytelmässä. Se näyttää katsojille, miten samasta aiheesta voidaan kirjoittaa kaksi (tai useampaa) historiaa, jotka ovat yhtä oikeita niille, jotka sitä kuuntelevat ja oppivat sen totuudeksi.
Näytelmässä eri kohtauksia yhdistävät naiset päätyivät neulomaan elämänlankaa, joka muistuttaa siitä, että yhdessä tekemällä, yhteistä päämäärää kohden menemällä meille tarjoutuu mahdollisuus ymmärtää jotain myös siitä vieraasta ja pelottavasta.
Teatteri Avoimien Ovien Talvisota on irrallisista kohtauksista (talvisodan hengessä) koostuva näytelmä, joka liikkuu faktan ja fiktion rajamaastossa. Esitys imaisee mukaansa, mutta jättää tunnelman hieman etäiseksi.
Se avaa ikkunan historiallisen aiheen takapihalle, josta näyttäytyy ehkä liiankin ajankohtainen maailma aivan tietoisena valintana.
Vaikka sotateemainen tai historiallinen esitys ei olisi sinun juttusi, niin suosittelen esitystä sen sanoman takia. Esityksen visuaalinen ja auditiivinen harmonisuus on koettava myös itse.
