Keski-Uudenmaan teatterin Kasetti hajalla -revyy vie takaisin kasarille. Perjantaina 25.11.2022 kantaesityksensä saanut Kasetti hajalla -revyy herätti yleisössä naurua, ihastusta ja välillä myös kauhua.
Esityksen päätteeksi yleisö puhkesi reimuisaan yhteislauluun esiintyjien kanssa.
Revyy on näyttämötaiteen yksi muoto, joka koostuu erillisistä kohtauksista ja esityksen sidoksena voi toimia esimerkiksi jokin ajankohtainen ilmiö tai musiikki, kuten Keski-Uudenmaan teatterin revyyssä. Aarno Ranisen säveltämät kappaleet soivat läpi esityksen ja ne toimivat esitystä kokoavana elementtinä.
Tässä tekstissä käyn läpi tunnelmia, jotka jäivät päällimmäisenä ensi-illasta mieleen, esimerkiksi:
- Kuvaako revyy tämänhetkistä yhteiskuntaa?
- Onko huomenna kaikki paremmin?
- Kauhua revyyssä?
Esityksen on ohjannut Kalle Tahkolahti ja käsikirjoittanut Juha Suihko, Elina Varjomäki ja Ulla Virtanen.
Tarkat esitystiedot löydät tästä: https://www.kut.fi/kasetti-hajalla-revyy
Kuvaako revyy tämänhetkistä yhteiskuntaa?
Revyy mielletään usein eniten sen hetkistä yhteiskuntaa heijastavana näyttämötaiteen muotona. Vaikka Kasetti hajalla -revyy ei tähän päivään suoranaisesti keskitykään, vaan siinä palataan nostalgiassa ja estetiikassa 80–90-luvun taitteeseen, on se käsikirjoitettu tämän päivän silmin katsottuna.
Käsiohjelmassa käsikirjoittajat kertovat oleensa kaikki 80–90-luvun taitteessa lapsia tai nuoria – yhtä kaikki, jokainen on saanut osansa siitä murroksesta, jota Suomi silloin eli. Nousukausi, ennen lamaa, oli voimakasta ja työttömyyttä ei juurikaan ollut. Television ääreen kokoonnuttiin yhä enemmän.
Televisiossa nähtiin suomalaisia sketsi-, visailu-, ja asiaohjelmia, kuten mm. Speden Spelit, Karpolla on asiaa ja Soitinmenot. Edellä mainituista jokainen tv-ohjelma pääsee KUT:n näyttämöllä esiintyjien käsiteltäväksi jollain tavalla.
Vaikka suoranaisesti revyy ei tämän päivän kuvaus olekaan, on nähtävissä paljon asenteita ja ilmiöitä, jotka tässä ajassa mukana kulkeekin.
Kasetti hajalla -revyy tarjoilee miltei kahden tunnin ajan naurua
Revyyn ensimmäinen puolisko lähtee vauhdilla käyntiin, eikä se kysele lupaa tai pyytele anteeksi. Naurua riittää ja yleisö tuntuu syövän näyttelijöiden kädestä. Vauhti ja intensiteetti alkoi kuitenkin laskea mitä lähemmäksi väliaikaa esitys kulki.
Toinen näytös alkoi jälleen korkealta ja kovaa.
Ensimmäisen kohtauksen parissa olisi viihtynyt, vaikka kuinka kauan. Elina Varjomäen ja Ulla Virtasen virtuoottiset hahmot katsomossa ja Juha Suihkon juontajahahmon kohtaus oli esityksen parasta antia.
Onko huomenna kaikki paremmin?
Näyttämöllä nähdään myös ohjaaja Kalle Tahkolahti ja Jari Vainionkukka.
Vainionkukka autoilevana perheen isänä niin kasarilla, kuin tässä päivässä kiinni olevana, herätti kuitenkin ajattelemaan, että onko sittenkään niin, kuten käsiohjelmassa käsikirjoittajat mainitsevat: ”huomenna kaikki on varmasti paremmin”.
Toivotaan niin ainakin!
Sinua voisi kiinnostaa myös: Teatterin 3 sitkeää myyttiä ovat voimissaan yhä
Kasarin tv-ohjelmien naiskuva on ainakin muuttunut
Varjomäki ruumiillistaa hienosti sen, miten ainakin jossain määrin on menty eteenpäin, kuten vaikka tv-ohjelmien naiskuvassa.
Esityksen aikana ehdin miettiä, että onko tällainen naiskuva tarpeen tuoda näyttämölle. Ymmärsin heti käsikirjoittajien terveisten lukemisen jälkeen, että heidän tarkoituksenaan olikin tuoda tarkasteluun, millainen naisen malli TV-viihteessä oli.
He kertovat, että he halusivat tarkastella lempeästi ja lämmöllä sen ajan ilmiöitä, mutta tuoda myös kriittistä katsetta mukaan.
Lopuksi näyttämöllä naiset heittävät sikaa, kirjaimellisesti miehillä. 70-luvun lopulla ilmestynyt peli tuotiin oivallisesti näyttämölle etupotkineen ja sianselkineen.
Revyyn sidosaineena yhden säveltäjän teokset
Kasetti hajalla -revyy sitoo kohtaukset yhteen Aarno Ranisen musiikeilla, jotka hän on säveltänyt Soitinmenot tv-sarjaan. Osa kappaleista tuntui vieraammilta kuin toiset, mutta mielenkiintoinen ja selkeä ratkaisu oli valita yhden säveltäjän teokset esityksen sidokseen.
Lopuksi kuullaan myös Suihkon monesti toivoma kappale Elämän sain soimaan, jota hän yrittää aloittaa laulamaan kohtausten välissä useaan otteeseen.
Kauhua revyyssä?
Kun alussa mainitsin, että revyyssä koettiin välillä myös kauhua, viittaan siihen, millä tavalla asiat olivat kasarilla, miten ne näyttämöllä esitetään ja millainen yleisön reaktio niihin on.
Mietin monesti, että en voi nauraa tällaiselle asialle, mutta työryhmä tuo ”kauheat” asiat esiin tavalla, joka sallii naurun – ja niinhän se on, että nauru parantaa ja huumorin keinoin voidaan tarkastella myös vaikeita asioita.
Kasetti hajalla -revyy on sitä itseään
Keski-Uudenmaan teatterin Kasetti hajalla -revyy on hauska ja viihdyttävä kokonaisuus, joka esitetään intiimissä teatterissa. Näyttämön rajat tulevat vastaan 5 esiintyjän kanssa ja suuria tanssinumeroita ei esityksessä nähdä.
Se ei kuitenkaan haittaa, sillä esiintyjien energia puskee yleisöön ilman suuria liikuntanumeroita. Musiikki ja laulut saisivat tulla hieman isommalla äänenvoimakkuudella, koska taidokkaita laulunumeroita on ilo kuunnella.
Työryhmä pelaa sujuvasti yhteispeliä ja näyttää siltä, että heillä on hauskaa esityksen aikana ja, että heillä on lupa kuunnella myös yleisöstä kumpuavia virikkeitä. Ehkä viimeinen silaus kohtausten siirtymiin ja rytmiin sujuvoittaisi esityksen timanttiseksi.
