Sain kutsuvieraslipun Tampereen Työväen Teatterin Kinky Boots -musikaalin ensi-iltaan torstaina 24.9.2020. Olen nähnyt myös Helsingin kaupunginteatterin ensi-illan pari vuotta sitten samaisesta musikaalista, mutta koitan olla vertailematta näitä kahta produktiota liikaa keskenään, vaikka esimerkiksi pääosan esittäjät ovat samat molemmissa produktioissa. Onhan tämä ensimmäinen kerta, kun kaksi isoa teatteria tekevät yhteistyössä näin ison tuotannon, jota he nimittävät konseptiyhteistyöksi.
Jos haluat lukea tarkemman juonikuvauksen, niin kannattaa käydä lukemassa täältä: http://paljonmeluateatterista.blogspot.com/2018/08/kinky-boots-helsingin-kaupunginteatteri.html Paljon Melua Teatterista -blogin kirjoittaja Katri tiivistää musikaalin juonen selkeästi.
Sitten itse musikaalin kimppuun.
Heti ensimmäisten tahtien lyödessä äänentoistosta, tuli selväksi se, että Tampereen Työväen Teatteri soi todella hyvin. Usein koen, että teattereissa (musikaaleissakin) musiikkia soitetaan aina hieman liian matalalla tasolla, mutta nyt en valittanut kertaakaan äänentason ongelmista. Istuin rivillä 5 (myös Helsingissä pari vuotta sitten), jossa musiikki saavutti minut täydellisesti. Lauri Mikkolan eli Lolan mikrofonissa oli jotain pieniä ongelmia aluksi, mutta ne menköön ensi-illan piikkiin.
Charlieta esittävän Petrus Kähkösen instrumentti oli todella loistavassa kunnossa ja hänen lauluaan olisi voinut kuunnella vaikka kuinka pitkään. Hän pääsee käyttämään koko rekisteriään vaativissa kappaleissa ja en voi muuta kuin ihailla, kuinka vaivattomalta se kuulostaa ja näyttää.
Katsojana rakastan suurien näyttämöiden teknisiä varusteluja ja niillä kikkailuja, mutta tällä kertaa ratkaisut, joihin ohjaaja Samuel Harjanne ja hänen työryhmänsä olivat päätyneet tukivat tarinaa ja toivat sen helpommin saavutettavaksi. Oli hienoa nähdä, miten tehtaan työntekijät tai baarin asiakkaat siirsivät lavasteita aivan kuin se olisi normaalia käyttäytymistään heidän arjessaan.
Näyttämöllä tapahtuu jatkuvasti ja koko ajan. Kaikki tämä on koreografioitu hienosti ja esitys pysyy selkeänä – paitsi, kun tehtaaseen tulee Lola ja hänen enkelinsä, niin sekasorto on valmis. Hyvässä mielessä siis!
Enkeleiden saapuminen tilanteisiin saa koko tunnelman sähköistymään ja tiivistymään hetkessä. Heidän valtava energialataus, jonka kanssa he askeltavat näyttämölle meinaa pudottaa katsojan tuolistaan. Toki tähän osaltaan vaikuttaa myös Cyndi Lauperin säveltämä musiikki, joka on Lolalle ja enkeleille kovin suotuisaksi tehty, sekä todella hyvin soiva bändi. Enkelit kohottavat kuitenkin energian taivaisiin.
Niki Rautén
Erityismaininta on annettava Niki Rauténille, joka yhtenä enkeleistä loistaa kuin kirkkain tähti taivaalla. Nyrkkeilykohtauksen juontajana Rauténin draghahmo on päälleliimattu ja esittävä – kuten dragit yleensä ovat – mutta Rauténin hahmosta paistoi läpi sielukkuus ja hahmon historia, joka kosketti minua erityisesti. Hänen hahmonsa oli kaikesta glitteristä, peruukeista ja höyhenpuuhkista huolimatta totta. Hän opiskelee viimeistä vuottaan Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella, hänestä kuullaan vielä paljon!
Lolan toisen näytöksen soolokappaleen näyttämöllepano oli mielenkiintoinen. Siirtymä Charlien etualan kohtauksesta Lolan kohtaukseen valojen avulla oli nerokas. Huomaan, että siirtymät ovat usein ne, jotka aktivoi katsojan mielenkiintoa esitykseen alitajuisesti.
“Miksi taas drag, meikkipöytä ja kliseinen peili?” – ajattelin ensin, ennen kuin ymmärsin, että koko tarina kiteytyy tuohon hetkeen ja laulun sanoihin: ”but the best part of me is standing in front of you”.
Peili toi lisää kerroksia tarinankerrontaan ja antoi katsojalle lisää vaihtoehtoja pohtia kenelle Lola oikein laulaakaan ja kertoo omista tuntemuksistaan?
Lauri Mikkolan eli Lolan yksi upeimpia taidonnäytteitä ensi-illassa.
Vaikka toisen näytöksen kriisi kohdistuu Lolan ja Charlien väleihin ja tiivistyy Charlien epätoivoon jäi itseäni kiinnostamaan Lolan tunnemaailma ja suhde omaan itseensä, rakastaako hän itseään oikeasti niin paljon, kuin väittää?
Musikaali on ennen kaikkea tarina hyväksymisestä, rakkaudesta ja oikeudesta olla oma itsensä. Musikaalin käsikirjoitus ottaa omalla tavallaan kantaa myös esillä olleeseen keskusteluun näyttämöllä nähtävien binääristä sukupuolikäsitystä ylläpitävien näyttämökehojen representaatiosta ja erittelee käsitteitä välillä hyvinkin rautalangasta vääntäen.
Käy myös lukemassa T-efektin artikkeli Lolan representaatiosta: https://t-efekti.com/2019/06/12/ikoninen-lola-edustaa-kinky-bootsissa-upeasti-mutta-keta/
Tampereen Työväen Teatterin Kinky Boots eli minun sanoin Kinky Boots 2.0 on näkemisen ja ennen kaikkea kokemisen arvoinen esitys. Esitys ei ollut kliininen suoritus, vaan näyttelijät olivat tasapainoisessa suhteessa tilaan ja tarinaan. Tämä oli minun toinen live-esitys katsojana puoleen vuoteen ja voi pojat, miten hyvälle se tuntui. Teatteri onkin paikka, jossa pääsemme yhdistymään toisiimme kehollisen vuorovaikutuksen tasolla, joka aktivoi meitä sisältäpäin soluista alkaen.
Mikäli kehollisuus, kehollinen empatia ja ja vuorovaikutuksen kehollisuus teatterissa kiinnostaa lisää, niin lue pro gradu -tutkielmani, jossa olen tutkinut näyttelijöiden kokemuksia kehollisuudesta ja kehollisesta empatiasta teatterissa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/315337
Kaikki kuvat ovat Tampereen Työväen Teatterin sivuilta.
Teatterissa on turvallista käydä uuden normaalin aikana!
Erityiskiitos teatterin erikoisjärjestelyille koronaviruksen osalta. Katsomossa oli turvallista olla, seurueilla oli riittävästi tilaa ja vahtimestarit ohjasivat kohteliaasti oikeille paikoille.
EDIT 7.9.2022, Päivitetty Niki Rauténin nimi.
Comments