Millainen teatterisyksy 2022 olikaan näin jälkikäteen katsottuna? Tähän syksyyn mahtui 13 erilaista ensi-iltaa, joista suurin osa oli Helsingissä. Pääsin myös piipahtamaan Tampereella ja Turussa teatterin parissa.
Tässä tekstissä ajattelin kertoa vähän enemmän kuulumisia ja tulevaisuuden suunnitelmia sekä käydä läpi millainen tämä kulunut syksy teatterikentällä näyttäytyy näin jälkikäteen katsottuna.
Olisi myös kiva kuulla sinun kokemuksiasi esityksistä, joita olet käynyt katsomassa, tuonne kommentteihin voit kirjoitella halutessasi tunnelmia.
*artikkelikuvan kuva Miikka Pirinen/Jenny ja Antti Wihurin rahasto
Kulunut syksy on ollut muutosten syksy
Henkilökohtaisessa elämässäni tämä syksy on ollut muutosten vuosi ja syksy. Väitöskirjatutkimukseni starttasi alkuvuonna Rauman teatterissa kenttätutkimusvaiheesta, mutta siirtyi vuodella eteenpäin, kun pandemia sotki suunnitelmia.
Nyt tammikuussa pääsen jälleen sen pariin, kun harjoitukset siellä alkavat ja pääsen seuraamaan työryhmän toimintaa. Kyseisen tutkimusosion tulokset tulevat myöhemmin julki artikkelin muodossa, jossa tutkin ohjaajan ja näyttelijöiden välistä kehollista empatiaa.
Syksyllä sain myös tietää, että Helsingin yliopistosta löytyi työpiste, jossa voin keskittyä rauhassa tutkimukseeni. Tähän saakka olen tehnyt pitkään töitä kotoa käsin yrittäjänä jo useiden vuosien ajan ja viimeiset vuodet opintojen parissa on ollut myös neljän kotiseinän sisällä.
Jenny ja Antti Wihurin rahasto haastatteli minua ja teki jutun koskien tutkimusaihettani, sen voit lukea tästä linkistä: https://wihurinrahasto.fi/media-arkisto/kehollisen-empatian-avulla-voi-samaistua-toiseen-ihmiseen/
On ollut ihanaa päästä ihmisten pariin ja nähdä muita tutkijoita yliopistolla.
Joulukuussa tein myös drag hahmoni Sheilan viimeisen keikan Helsingissä. Oli tullut aika sulkea ovi menneestä, jotta uusia ovia voi aueta. Tutkimukseni tarvitsee aikaa ja jotain oli siivottava pois kalenterista.
Esiintymislavoilla mua varmasti vielä nähdään, mutta ei samassa muodossa, kuin aiemmin.
Teatteria ja tohtoriopintoja -blogin kävijämäärät ovat kasvaneet paljon enemmän, kuin olisin osannut odottaa. Kiitos siis sinulle lukija siitä!
Olen iloinen ja hämmästynyt siitä, miten paljon teatteriarvioiden parissa vietetään aikaa. Olisi mukava kuulla, luetko niitä ennen vai jälkeen esityksen tai kenties vain mielenkiinnosta.
Teatteria ja tohtoriopintoja -blogin kevään suunnitelmista
Tammikuussa alkaa uusi sarja, jossa kuukausittain haastattelen teatterin tekijöitä. Ensimmäisenä on vuorossa näyttelijä, teatteritaiteen maisteri Niki Rautén, joka parhaillaan esiintyy mm. Priscilla, aavikon kuningatar -musikaalissa Helsingin Kaupunginteatterissa.
Kenet teatterintekijän sinä haluaisit mukaan juttusarjaan? Kommentoi alas tai jätä viestiä somessa!
Toisena uutuussarjana alkaa suomalaisia harrastajateattereita käsittelevä juttusarja. Sarjaa varten tein kyselyn harrastajateattereiden jäsenille ja hallituksen jäsenille yleisimmistä ongelmista ja haasteista. Vastauksia on tullut kiitettävä määrä, yli 100 vastausta, vaikka kysely on vielä reilun kuukauden ajan auki.
Pääset tästä taustoittavaan juttuun ja kyselyyn, joka on avoinna 15.1. saakka: https://www.anttitaipale.fi/sina-harrastajateatterin-jasen-auta-minua-vastaamalla-kyselyyn/
Millainen teatterisyksy -22 sitten oli?
Teatterisyksyn avasi suuret musikaalit, kuten Priscilla, aavikon kuningatar ja Anastasia. Molemmat esitykset ohjasi Samuel Harjanne, jonka kädenjälkeä nähtiin myös Turussa Hiljaisten siltojen osalta. Tämä musikaalitrion kohokohta oli selvästi Anastasia, jonka tasapainoinen ja koskettava näyttämöllepano kruunasi. Priscillan vauhtia ja vaarallisia tilanteita tarjoava bilemusikaali iskee erilaiseen teatterin tarpeeseen.
Draaman nälkään Kultalampi, Minä valitsin sinut ja Vaarallisia suhteita tarjosivat monipolvisen kattauksen, joista päällimmäisenä jäi mieleen Vaarallisten suhteiden raikas käsittelytapa taidokkaiden roolitöiden lisäksi.
Q-teatterin Järjen hedelmät tarjosi perinteisen laitosteatterin rinnalle virkistävää poikkeusta, kuten pienempien teattereiden ohjelmisto yleensä tekeekin. Kuten Teatteri Avointen Ovien Idiootti, joka sympaattisella näyttämöllä tarjoili Dostovjevskin klassikon sirkuskontekstissa.
Kansallisteatterin juhlanäytelmä Ensimmäinen tasavalta vei katsojat kohti itsenäisyytemme alkuhetkiä. Visuaalisesti näyttävä teos jatkaa esityksiä vielä keväällä.
Fanny ja Alexander HKT:n suurella näyttämöllä sai katsojan haukkomaan henkeä kokonaisvaltaisesta elämyksestä, Sultanaatti vei Vallilan Kansallisteatterin näyttämöllä aikuisten sadun pariin ja Ronja, Ryövärintytär koko perheen seikkailuun.
Keski-Uudenmaan teaterin Kasetti hajalla -revyy toi nostalgisia tunnelmia naurun ja ilon kautta katsojalle muisteltavaksi.
Millainen teatterisyksy 2022 olikaan näin jälkikäteen katsottuna?
Kokonaisuudessaan teatterisyksy oli monipuolinen ja -polvinen, upeita helmiä, tasaisempia teoksia ja sitten yksi kyykähdys matkassa oli mukana.
Loppuvuoden suunnitelmista
Itse aion jäädä nyt ansaitulle lukulomalle, jossa keskityn teoriakirjallisuuden pariin ja valmistelen tulevaa kenttätutkimusjaksoa. Tästä syystä tulevat postaukset täällä blogissa on ajastettu ennakkoon!
Ensi viikolla kerron tulevan kevään ensi-illoista, niitä taitaa olla siis 37 kappaletta! Eläköön teatteri.
Kun ensi-iltoja on niin paljon, olen jakanut postaukset kolmen osaan: tammikuun, helmikuun ja maaliskuun ensi-iltoihin.
Kiitän sinua suuresti, että olet käynyt lukemassa näitä postauksia ja toivon, että nähdään vielä jatkossakin.
Kiitos myös jokaiselle teatterille, joka on kutsunut katsomaan esityksiä ja ensi-iltoja!
Mukavaa joulun ja rauhoittumisen aikaa.
Ainiin, jos kaipaat teatteriin omalta kotisohvalta, niin ainakin Hamlet, rockmusikaali Tampereen Työväen Teatterista on katsottavissa Yle Areenasta vielä jonkin aikaa! Myös Pariisin oopperasta on yksi teos nähtävissä samasta paikasta.
Kajaanissa on hyvää ohjelmistoa mutta eipä se etelässä kiinnosta
Hei Rauno, kyllä vaan, näin olen kuullut. Aina kun on mahdollisuus käydä muualla päin teatterissa, niin ehdottomasti käyn! Mukavaa joulun odotusta sinulle!