Minä valitsin sinut Helsingin Kaupunginteatterissa: sisäänrakennettua homofobiaa?Lukuaika noin 7 minuuttia

Minä valitsin sinut Helsingin Kaupunginteatterissa: sisäänrakennettua homofobiaa? Ohjaaja Milja Sarkolan ja alkuperäisromaanin kirjailija Laura Lehtolan dramatisointi Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä käsittelee kahden nuoren naisen rakkautta, ihmissuhteita, vallitsevia yhteiskunnallisia muutoksia seksuaalivähemmistöryhmien arjessa, sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta – eli todellisuutta ja arkea.

Minä valitsin sinut Helsingin Kaupunginteatterissa: sisäänrakennettua homofobiaa?

Teksti sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Helsingin Kaupunginteatteri – Minä valitsin sinut – Kuvassa Misa Lommi ja Wenla Reimaluoto – Kuva Ilkka Saastamoinen

22.9. ensi-iltansa saanut Minä valitsin sinut oli koskettava ja välillä jopa iholle saakka tuleva kuvaus ihmisen sisäisistä ristiriidoista, parisuhteen arkisista haasteista ja huomatuksi tulemisen tarpeesta. Pääroolien esittäjät Wenla Reimaluoto ja Misa Lommi tekevät loisteliaat roolisuoritukset, jotka rakentuvat yhtäältä rakkauden ja huuman tunteisiin, mutta toisaalta jatkuvaan epävarmuuteen, ristiriitoihin sekä ympäristöstä tulevien paineiden hyväksymiseen.

Tässä tekstissä käyn läpi päällimmäiseksi jääneitä ajatuksia ensi-illasta. Lopuksi listaan 5 syytä, miksi tämä näytelmä on syytä laittaa omalle ”bucket listille”.

Sisäänrakennettua homofobiaako?

Näytelmän päähenkilöt Saara (Wenla Reimaluoto) ja Elisa (Misa Lommi) päätyvät kämppiksiksi ja pikkuhiljaa heidän ystävyytensä muuttuu rakkaudeksi ja parisuhteeksi.

Saara on kirjailija ja hyvin räväkkä persoona, joka ei säästele sanojaan tai mielipiteitään. Toisin kuin Elisa, joka muuttaa maalta kaupunkiin opiskelemaan kauppa- tai taloustieteitä.

Elisan päämäärä opiskeluissa ja muutenkin pedantti luonne sekä perhe, jossa hän on kasvanut, on antanut hänelle aivan erilaiset lähtökohdat, kuin Saaralle, jonka äiti on liberaali ja avoimin mielin tukenut tytärtään. Isäänsä Saara ei pidä yhteyttä.

Erilaiset persoonat vetävät Saaraa ja Elisaa yhteen ja hyvin pian näyttämöllä nähdään elegantisti ja hienostuneesti tehty kuvaus ensimmäisestä seksikokemuksesta.

Saaran sanavalmis asenne ja mielipiteitä ulostuova luonne vie hänet välillä tilanteisiin, jossa hänen sanojansa kyseenalaistetaan. Saara tyylilleen uskollisena laskee leikkiä oman seksuaalivähemmistöryhmän sisällä oleville stereotypioille ja kommentoi niitä kärkkääseen sävyyn. Myös pride-juhlinta saa Saaran tunteet kuumenemaan.

Helsingin Kaupunginteatteri – Minä valitsin sinut – Kuvassa Katiana Chatta, Susan Olssson, Jenna Marjanen ja Henri Koskela – Kuva Ilkka Saastamoinen

Eräässä kohtauksessa hänelle sanotaankin, että sä pidät yllä sisäänrakennettua homofobiaa.

Saaraa ärsyttää silti kaikki sateenkaarevat asiat ja vaikkapa pinkkipesu, jossa yritykset vaihtavat ikkunoihinsa pride-kuukauden ajaksi sateenkaaritarrat ja laittavat lipputankoihin sateenkaariliput liehumaan.

Ehkä tällainen sisäänrakennettu homofobia sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen yhteisöissä juontaa juuriaan heteronormatiivisesta ajattelu- ja elämäntavasta, jossa useat meistä elävät. Kuten Saara näytelmässä eräälle sateenkaariperheessä elävälle nuorukaiselle sanoo: ”toivottavasti sinusta tulee normaali”. Mikä sitten on normaalia? Käyn tätä ajatusta vähän myöhemmin tässä tekstissä.

Minä valitsin sinut tarjoilee naurua ja kyyneleitä

Helsingin Kaupunginteatterin Minä valitsin sinut tarjoilee naurua ja kyyneleitä. Vaikka näytelmän aihe on melankolinen, toteutus on kepeä ja naurua katsomossa riittää. Sivuhahmot ovat taiten tehtyjä ja varsinkin Hanna Raiskinmäen useat roolihahmot saivat paljon naurunhörähdyksiä katsomossa aikaan.

Helsingin Kaupunginteatteri – Minä valitsin sinut – Kuvassa Wenla Reimaluoto ja Hanna Raiskinmäki – Kuva Ilkka Saastamoinen

Hän esitti myös Saaran lasta Matiasta ja mieleenpainuvana hetkenä jäi se, kun hän liukui takanäyttämöltä kohti etunäyttämöä villasukkiensa kanssa ja se, kun hänen olisi pitänyt syödä iltapalaansa, mutta iltavillihepuli iski ja hän käyttäytyi juuri niin, kuin sen ikäinen pieni lapsi käyttäytyy.

Myös muut näyttelijät tekevät useita eri rooleja. Kaisa Torkkel Elisan äitinä toi mieleen juuri sen äidin, joka vaikean asian äärellä alkaa hössöttämään ja puhumaan naapurien asioista ja mustikoista, jotka pitäisi kerätä. Unto Nuora Elisan isänä tai Santtuna hyppää myös moneen eri rooliin näytelmän aikana. Vappu Nalbantoglu vaihtaa hahmoa käsiohjelman mukaan 8 kertaa.

Näyttämöllä nähdään iso joukko teatterin taustavoimaa, näyttämöhenkilökuntaa. Lavasteita ja rekvisiittaa siirretään katsojien silmien alla ja kohtausten takana näkyvästi ilman peittelyä.

Aleksi Sauran sävellys ja äänisuunnittelu oli vailla vertaansa. Kohtauksia ja kohtausten siirtymiä kommentoivat, jäsentävät ja yhdistävät sävellykset ja äänitehosteet loivat harmonisen kokonaisuuden, jota oli ilo kuunnella.

K. Rasilan vaihtuva ja liikkuva lavastus loi näyttämölle elokuvamaisia tunnelmia. Liike aktivoi katsojaa uppoutumaan esitykseen ja esitykseen valitut sävyt loivat hienoja tunnelmia tukemaan esityksen sisältöjä.

Helsingin Kaupunginteatteri – Minä valitsin sinut – Kuvassa Wenla Reimaluoto ja Misa Lommi – Kuva Ilkka Saastamoinen

Näytelmässä nähdään paljon fyysistä läheisyyttä, seksiakteja ja suudelmia. Läheisyyskoreografi Sara-Maria Heinonen on ollut mukana luomassa turvallisen tilan ja auttanut näyttelijöitä heidän työssään. Heinonen oli myös Bollassa läheisyyskoreografina.

Sinua voisi kiinnostaa myös: https://www.anttitaipale.fi/etsin-pitkaan-minulle-sopivaa-aanikirjapalvelua-kunnes-loysin-taman/

Mikä sitten on normaalia?

Näytelmä kysyy useaan eri otteeseen mikä on normaalia?  Minun oli katsottava wikipediasta normaalin määritelmää: ”tilastollisessa mielessä tavanomainen, yleinen, lääketieteessä tila tai kokeen tulos, joka ei viittaa sairauteen ja yhteiskuntatieteissä normien mukainen käyttäytyminen.”

Normit vaihtelevat ihmisten, yhteisöjen tai kulttuuriin ja yhteiskunnan näkökulmasta eri tilanteissa. Erilaiset normit määrittelevät näytelmän henkilöitä useassa kerroksessa ja he joutuvat määrittelemään itseään eri tavoin eri tilanteissa.

Vähemmistöryhmiin kuuluvien ihmisten normi voi olla erilainen kuin kristillisdemokraattien normi (johon näytelmässä viitataan).

Minä valitsin sinut Helsingin Kaupunginteatterissa asettelee seksuaalivähemmistöjen ja kristillisten arvojen kannattajat vastakkain, ehkä johtuen näytelmän ajan kuvasta, joka sijoittuu hedelmöityshoitokeskustelun ja parisuhteen rekisteröitymisoikeuden aikaisiin debatteihin, jotka saivat mediassa paljon palstatilaa ja keskustelun sävy oli ankaraa.

Ohjaaja Sarkolan teksti käsiohjelmassa kommentoi ajan ja normien muutosta: ”Vasta jälkikäteen, kun normi muuttuu, tajuaa miten yksin on ollut, ja ettei enää ole”. Tuntuu siis äärimmäisen hyvälle katsoa seksuaalivähemmistöstä kertovaa näytelmää Helsingin Kaupunginteatterin näyttämöllä, joka myös muuttaa normia.

Aidot ja tunnistettavat tilanteet koskettavat useasta eri näkökulmasta. Ensi-illassa mukanani ollut ystäväni jäi pohtimaan väitöskirjatutkija Antin (Pyry Nikkilä) positiota ja tutkijan työhön liittyviä eettisiä kysymyksiä.

Näytelmässäkin tutkijalta kysyttiin, miksi ja millä perusteilla teet tutkimusta seksuaalivähemmistöjen tilanteesta. Siihen ei näytelmässä tullut koskaan vastausta: mutta yllättäviä käänteitä nähtiin toisen näytöksen aikana.

Nikkilä tekee vaikuttavan roolisuorituksen, etäisenä, mutta herkkänä miehenä, joka antautuu myös intohimon vietäväksi.

[activecampaign]

5 syytä katsoa Minä valitsin sinut Helsingin Kaupunginteatterissa

  1. Miten homohommissa menee?
  2. Ensisuudelman tunne
  3. Naseva dialogi käsikirjoituksessa
  4. Sateenkaareva törmäysauto
  5. Googlaa: ihastuminen mieheen, jos on lesbo

Edellä mainitut syyt ovat ehkä himpun verran kummallisia, kun ne ovat irrotettuna näytelmän kontekstista irti. Nämä ovat kuitenkin olennaisena osana näytelmän kudosta.

Minä valitsin sinut Helsingin Kaupunginteatterissa on koskettava, aito, läsnä oleva ja herkkä teos, jonka äänimaailma, liikkuva lavastus sekä vahva näyttelijäntyö on onnistunutta.

Sarkolan ja hänen taiteellisen työryhmänsä kädenjälki näkyy vahvana sekä omaleimaisena ja noudattelee samankaltaista estetiikkaa, kuin Bollassa, jossa nähtiin ja kuultiin vaikuttavia hetkiä.

Tarkat esitystiedot löydät täältä: https://hkt.fi/esitykset/mina-valitsin-sinut/

Näin esityksen pressilipulla.

Jos tykkäsit tästä tekstistä, niin jätä kommentti ja jaa omassa sosiaalisessa mediassa!

Kannattaa lukea myös alkuperäinen Laura Lehtolan romaani Minä valitsin sinut.*

About the author

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *