Nämä 3 sitkeää myyttiä liittyvät yhä teatteriin, kun kysyin mun sosiaalisen median seuraajilta, millaisia myyttejä heille tulee mieleen. Tässä postauksessa koostan kolme eniten kommentoitua myyttiä.
Keskeytä lukeminen hetkeksi ja mieti, mikä teatteriin liittyvä myytti sulle tulee ensimmäisenä mieleen?
Kun olet hetken sitä miettinyt, niin voit jatkaa taas lukemista.
Se mitä olen kuullut usein ja mitä mulla itselleni tulee mieleen, liittyy teatterissa käymiseen ja siellä olemiseen, teatterin kummituksiin, pääsylippujen hintaan liittyviin ajatuksiin ja uskomuksiin.
Myyteissä voi olla aina totuuden siemen kylvettynä sisään, mutta usein ne ovat myös muotoutuneet omaksi totuudeksi, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa.
Tässä postauksessa käyn läpi kolme yleisintä teatteriin liittyvää myyttiä, joita mun sosiaalisen median seuraajat kommentoivat.
Nämä 3 sitkeää myyttiä liittyy yhä teatteriin: 1) Kenelle teatteri on suunnattu ja kuka siellä saa käydä?
Lähtökohtaisesti teatteri on meitä jokaista suomalaista varten, joka haluaa vaikuttua ohikiitävästä taide-elämyksestä. Teatteri taidemuotona on uniikki sen ainutkertaisen luonteen takia. Esitys ei koskaan toistu aivan samanlaisena.
Yksi myytti tosiaan on se, että teatterin ikäjakauma painottuu sinne suuriin ikäluokkiin. Osittain se on myös aivan totta. Teatterissa näkee enemmän vanhempia ihmisiä, kuin nuoria.
Ikäkysymys riippuu tietysti myös näytelmien kohdeyleisöstä, onko esitys lasten tai nuorten näytelmä vai historiallinen pitkä eepos. Nämä esimerkit eivät tietenkään sulje toisia pois, päinvastoin.
Usein lasten ja nuorten näytelmissä on myös aikuisille paljon sellaisia elementtejä, jotka avautuvat eri tavalla, kun kohdeyleisölle. Toisaalta miksi nuoret eivät voisi oppia historiaa teatterin kautta?
Jos mulle olisi yläasteaikoina kerrottu historiaa näytelmien tai teatterin kautta, olisivat aiheet kiinnostaneet ihan eri lailla. Parhaillaan Kansallisteatterissa pyörivä Ensimmäinen tasavalta kertoo tarinan Suomen ensimmäisestä presidentistämme. Tuon vajaan kolmen tunnin aikana opin Suomen tasavallan synnystä monin kerroin enemmän, kuin mitä peruskoulun tylsillä historian tunneilla.
Teatterit pyrkivät suunnittelemaan ohjelmistonsa niin, että jokaiselle löytyisi jotain katsottavaa.
Tutustu oman lähiteatterisi ohjelmistoon ja lue näytelmien kuvaukset läpi. Niitä lukiessa kannattaa pitää mielessä se, ettei kirjoitettu teksti tai julistekuvat tavoita koskaan kaikkea sitä, mitä livenä nähty ja koettu teatterikokemus tavoittaa.
Kannattaa siis ottaa riskejä ja mennä kokeilemaan. Riippuen toki mieltymyksistäsi, mutta suosittelen valitsemaan ensimmäiseksi teatterikokemukseksi komedian tai musikaalin. Niiden kautta on helpompi päästä teatterin maailmaan.
Toki jos olet draaman ystävä, niin ehdottomasti kannattaa kuunnella sitä omaa vaistoa.
Kun muistelen menneitä, nähtyjä, isoja musikaaleja, niin katsojien keski-ikä mutu-tuntumalla vaikuttaa siltä, että se voi olla matalampi, kuin oikein syvissä ja kokeellisissa draamanäytelmissä.
Eli yhtä kaikki, teatteri sopii kaikille, ikään katsomatta.
Valitse itsellesi sellainen näytelmä, jonka kohdeyleisöön tai ikäryhmään luulet kuuluvasi (mikäli se myytti siis sinulla yhä elää päässäsi). Seuraavaksi kokeile jotain aivan muuta, erilaista teosta ja ylläty!
Kannattaa pitää mielessä kuitenkin se, ettei kukaan teatterissa oikeasti katso sun henkkareita tai kysele ikää. Teatteriin mennään nauttimaan esityksestä ja taiteesta ilman ikärajoja.
(Ellei esitys ole K-18) 😀
Kenet otan teatteriin mukaan
Teatterissa yksin käyminen vaatii hieman kokemusta ja rohkeutta. Luulen.
Itselleni teatterissa yksin käyminen on palauttavaa ja rauhoittavaa aikaa, kun voi vaan uppoutua esitykseen omalla tavallaan, eikä tarvitse vaihtaa mielipiteitä tai ajatuksia kenenkään kanssa teatterissa.
Ainoa miinus yksin teatterissa käymisessä on se, että esityksen jälkeen ei ole ketään, kenen kanssa keskustella nähdystä ja koetusta esityksestä. Mä itse tietysti puran kokemukset työni puolesta tänne blogiin.
Mutta joskus olisi kiva silti jakaa ajatuksia heti jonkun ihmisen kanssa.
Suosittelen silti joskus menemään ex-tempore saman illan näytökseen, koska usein aina löytyy yksi vapaa paikka puolta tuntia ennen esityksen alkua! Kannattaa kokeilla ja vaikuttua. Tähän liittyen muuten myytti numero 3:n kohdalla kerron lisää tästä aiheesta lippuhinnan näkökulmasta!
Sinua voisi kiinnostaa myös: Vältä nämä yleisimmät mokat, kun menet seuraavan kerran teatteriin
Nämä 3 sitkeää myyttiä liittyy yhä teatteriin: 2) Miten teatteriin pukeudutaan ja miten siellä pitää olla?
Juurikin näin! Mä aina käyn ostamassa uuden iltapuvun ja korkokengät sekä timanttikaulakorun ennen teatteriin menoa, sillä enhän minä voisi mennä missä tahansa vaatteissa, koska mitä ne muut oikein ajattelevat?! Kruunaan juhlapuvun aina viidellä suihkauksella hajuvettä.
No en todellakaan!
Toki mä katson, mitä laitan päälleni ja että vaatteet ovat puhtaat ja siistit. Mutta siinä se sitten onkin.
Eri asia on ensi-illat tai viikonlopun iltanäytökset, jolloin pukeutumiseen voi kiinnittää hieman enemmän huomiota. Nekään eivät ole silti muotinäytöksiä.
Se ei poissulje kuitenkaan sitä, jos vaikka haluaisit laittaa parempaa seppälää päälle.
Teatteriin voi mennä sellaisilla vaatteilla, missä itsellä on hyvä olla. Ei tarvitse pukeutua iltapukuun eikä niitä teatterikiikareita tarvita. Suomen teattereiden katsomot ovat suhteellisen kompakteja, että näyttämölle näkee mainosti takariviltä saakka.
Pukeudu aivan tavallisesti ja pidä mielessäsi yleiset kohteliaisuussäännöt: siistit ja puhtaat vaatteet.
Ota huomioon tuoksujen käyttö! Teatterit järjestävät tuoksuttomia näytöksiä, jolloin tuoksuja katsomossa ei suvaita. Monet allergikot, hengityssairaat tai hajusteyliherkät tulevat näihin näytöksiin katsomaan turvallisesti teatterielämystä. Teatterit ilmoittavat näistä ennakkoon omilla sivuillaan ja jos kuulut tähän ryhmään, niin kannattaa tiedustella teattereista tuoksuttomia näytöksiä.
Muutenkin tuoksujen kanssa kannattaa olla maltillinen.
Nämä 3 sitkeää myyttiä liittyvät yhä teatteriin.
Teatterissa istutaan hiljaa ja taputetaan maltillisesti
Tämäkin myytti taitaa liittyä ajatukseen siitä, mitä muut oikein minusta ajattelevat, jos nyt innostun ja taputan teatterin katsomossa. Ehkä siinä on myös jotain kovin suomalaista perusolemusta.
Teatterissa saa ja kuuluu reagoida. Näyttelijät ja muu työryhmä valmistavat esityksen siihen pisteeseen, että yleisö voi tulla katsomaan sitä ja sitten esitys tulee vasta valmiiksi.
Esitys täydentyy yleisön kanssa ja näyttelijät saavat tekemiselleen kohteen ja yleisön sekä esiintyjien välinen vuorovaikutuksen kehä täydentyy.
Ilman toista osapuolta teatterin ydin, eli vuorovaikutus, ei ole olemassa. Siksi yleisöllä on äärimmäisen tärkeä rooli esityksen yhtenä tekijänä. Ja tämä tekijyys antaa mahdollisuuden myös reaktioille, jotta näyttelijät aistivat yleisönsä läsnäolon.
Mun pro gradussa haastattelin kolmea näyttelijää, jotka kertoivat, että heidän kokemuksensa esityksen sujuvuudesta on usein riippuvainen yleisön reaktioista ja mukana elämisestä. Tästäkin syystä kannattaa taputtaa silloin, kun siltä tuntuu tai nauraa ja itkeä, jos sellaiset tunteet pyrkivät pintaan.
Tässäkin myytissä on tietysti huomioitava kohteliaisuussäännöt. Esitystä ei saa häiritä tai huudella näyttelijöille (ellei se kuulu esityksen rakenteeseen).
Ja aivan yhtä hyväksyttävää on olla reagoimatta mihinkään, jos siltä tuntuu. Jos esitys ei herätä mitään tuntemuksia missään, niin sekin on ihan ok. Ja jos näin on, ettei mikään tunne nouse, niin silloin kannattaa myös miettiä, miksi niin on?
Nämä 3 sitkeää myyttiä liittyy yhä teatteriin: 3) Näytelmien hinnat on aivan liian korkeita
Tämä kommentti kuvaa monien kokemusta teatterista ylipäätään.
Aihetta on käsitelty myös mediassa kuten Teatteri&tanssi+sirkus -lehdessä artikkelissa Onko teatterista tulossa ylemmän keskiluokan hovihuvi? sekä Helsingin Sanomat Teatterissa ja konserteissa käy pian enää ylempi keskiluokka, mutta syy siihen ei ole raha, sanoo tutkija.
Helsingin Sanomien haastattelussa Tampereen Työväen Teatterin johtaja Otso Kautto sanoo, että ”avainasemassa ovat nuoret ja opiskelijat eli nouseva yleisöpolvi. Heidän katoaan voi torjua hinnoittelupolitiikalla eli kohdennetuilla alennuksilla, päiväkohtaisilla lipunhinnoilla ja sarjalipuilla.”
On totta, että teattereiden lipun hinnat voivat tuntua korkeilta ja varsinkin, jos katsotaan suurtuotantojen, kuten musikaalien lippuhintoja, jotka olen jättänyt tämän jutun ulkopuolelle.
Lippujen hintoihin vaikuttavat monet tekijät, jotka eivät välttämättä näy edes siellä teatterin katsomossa.
Yhtä näytelmää on tekemässä suuri joukko teatterialan ammattilaisia ja vain murto-osa on näkyvillä esityksen aikana.
Kulurakenne ja sen erittely ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että jos tilillä ei ole riittävästi rahaa, niin silloin ne viimeisetkin eurot käytetään mieluummin johonkin muuhun, kuin teatteriin.
Mutta voiko rahaa ja aineetonta elämystä, eli teatteria rinnastaa toisiinsa. Väitän, että ei voi.
Teatteri voi nyrjäyttää katsojan maailmaa sellaisella tavalla, jota raha ei voi tehdä. Nämä 3 sitkeää myyttiä liittyvät yhä teatteriin.
Teatterilipun hinta voisi olla vieläkin korkeampi, ilman VOS-tukea
”Valtionosuusteatteri eli vos-teatteri on lakisääteisen valtion rahoitusosuuden piiriin kuuluva teatteri.”
Moni suomalainen teatteri kuuluu lakisääteisen valtion rahoitusosuuden piiriin. Alla olevassa kuvassa näkyy kymmenen teatterin ja Kansallisoopperan saadut avustukset/lipunhinta. Oikealta katsottuna kolmannessa sarakkeessa voidaan nähdä, että pääsylippua kohden teattereita tuetaan 100 eurosta jopa 600 euroon.
Olisitko valmis maksamaan teatterilipusta 358 euroa?
En minäkään, joten eikö tässä ole porkkanaa jo kerrakseen lähteä teatteriin?
Koko dokumentti ja muita tilastoja löydät täältä: https://www.tinfo.fi/fi/teatteritilastot
Eli vaikka 39 euron pääsylippu voi tuntua teatteriesityksestä kovalta, niin on hyvä muistaa, kuinka paljon se lippu maksaisi ilman vos-tukea.
Muista myös teattereiden erilaiset tarjoukset ja hinnoittelukategoriat
Teattereiden lippujen hinnoissa on paljon variaatiota.
Tein nopean katsauksen teattereiden lippuhintoihin ja koostin alla olevan taulukon, josta näkee suuntaa puhenäytelmien osalta. Vertailussa on otettu huomioon peruslippujen hintojen lisäksi opiskelijat ja eläkeläiset. Moni teatteri antaa myös työttömille ja muille alennusryhmille alennuksia.
Monessa teatterissa on myös saman illan näytöksen etulippu käytössä. Otso Kauton mukaisesti voidaan nähdä, että ainakin opiskelijoille etuhintaisia lippuja on tarjolla. Mutta myös monelle muulle ja niistä kannattaa ottaa selvää oman teatterin lipunmyynnistä.
Mitä mieltä olet näistä teatterimyyteistä?
Tässä postauksessa käytiin läpi yleisimmät teatterimyytit, joita ihmiset ovat kuulleet. Luulen, että tämän postauksen jälkeen ainakin osaa näistä voidaan katsoa vähän eri silmin ja toivottavasti sain purettua näitä olettamuksia edes hitusen verran.
heh, myyteistä en tiedä mutta eikös lastenteatteri ole se mikä kannattaa. eli suuri joukko teatterissa kävijoistä on alle 10-vuotiaita, ei yli 35-v.