ANTTI TAIPALE

Niin kuin taivaassa -musikaali on sykkivä, elävä ja liikuttava kokonaisuus

Helsingin kaupunginteatterin Niin kuin taivaassa -musikaali on sykkivä elävä ja liikuttava kokonaisuus, joka ei jätä kylmäksi, vaan laittaa katsojan miettimään omaa elämäänsä ja kysyy mikä on sinun onnellisuutesi avain? 

Niin kuin taivaassa -musikaalin ohjaus ei saarnaa tai julista vaan ohjaa katsojaa raiteelle, joka kehottaa pohtimaan musikaalin teemoja myös omassa elämässä.

Helsingin Kaupunginteatteri – Niin kuin taivaassa – Kuva Otto-Ville Väätäinen

Kun mä mietin et kuinka oon saanut elää

ja kuinka päivät eessä on lainaa vain

Niin mä nään sen selvemmin kuin milloinkaan

nyt on se aika jonka sain

Nyt on se aika jonka sain – Danielin laulu, sanat: Maija Vilkkumaa
Helsingin Kaupunginteatteri – Niin kuin taivaassa – Kuva Otto-Ville Väätäinen

Sain kutsun katsomaan uutta musikaalia Helsingin kaupunginteatteriin suurelle näyttämölle. Esitys, jonka näin oli toinen ennakkonäytös keskiviikkona 25.8.2021. Suomen kantaesitys esitetään torstaina 26.8.2021.

Niin kuin taivaassa musikaali kantaesitettiin Tukholmassa 13.9.2018 ja nyt se on saapunut Helsinkiin. Musikaali perustuu Så som i himmelen elokuvaan, jonka käsikirjoituksen ovat tehneet Kay ja Carin Pollak

Musikaalin musiikin on säveltänyt ruotsalainen huippusäveltäjä Fredrik Kempe, joka on tahkonut euroviisuhittejä toisensa perään, mm. Charlotte Perellille, Malena Ernmanille, Måns Zermerlöville sekä Eric Sadelle

Aino Piirola on suomentanut musikaalin käsikirjoituksen ja laulujen sanat on kääntänyt suomeksi Maija Vilkkumaa. Esityksen on ohjannut ja koreografioinut Jakob Höglund.

Tarkemmat esitys- ja tekijätiedot löydät täältä: https://hkt.fi/esitykset/niin-kuin-taivaassa/

Niin kuin taivaassa -musikaali on sykkivä elävä ja liikuttava kokonaisuus

Itselläni ei ollut taustatietoa musikaalin sisällöstä: en ollut katsonut elokuvaa tai nähnyt alkuperäistä musikaalia Tukholmassa. Menin teatteriin ainoastaan mediatietojen pohjalta. 

Harva esitys on saanut minut kiemurtelemaan penkissä, mutta nyt se tapahtui. Heti ensimmäisestä kohtauksesta alkaen, prologista, jossa taustoitetaan esityksen juoni. Tämä kiemurtelu ei johtunut kuitenkaan siitä, että esityksessä olisi ollut jotain vikaa. Päinvastoin.

Kiemurtelin penkissä, koska teemat, joita esityksessä käsitellään, tuodaan katsojalle heti alussa kristallinkirkkaasti esille. Sellaisella tavalla, joka porautuu katsojan sieluun. Jouduin kohtaamaan heti esityksen alussa kipupisteitä, jotka luulin olevan jo elettyä elämää. 

Prologi lähti liikkeelle harmonisesta, kaipaavasta ja hieman surumielisestä a-mollista, mutta tilanteiden vaihtuessa ja tunnelman tiivistyessä se moduloi puolikkain sävelaskelein ylöspäin. Kertoen yhä suuremmasta kaipuusta jonnekin muualle, kuin sinne missä ollaan ja toisaalta siitä uhkasta, jota elämä itsessään meille luo.

Musiikki tiivisti kokonaistunnelmaa ja prologi päättyikin h-molliin (kirjoittajan huomio: tämäkin on muistin varaisia merkintöjä, joten ei välttämättä pidä paikkaansa, en ole päässyt käsiksi partituuriin tai käsikirjoitukseen, joka olisi todella mielenkiintoista, sillä silloin olisi mahdollisuus analysoida vieläkin tarkemmin esityksen rakenteita), joka mielestäni kuvastaa jotain lopullista ja pysäyttävää hetkeä ihmisen matkassa maan päällä.

Musikaali on täynnä loistavia roolisuorituksia

Helsingin Kaupunginteatteri – Niin kuin taivaassa – Kuvassa Tuukka Leppänen – Kuva Otto-Ville Väätäinen

“Sillä pellolla syntyi unelma. Minä halusin luoda musiikkia, joka koskettaa ihmisen sydäntä”

Danielin repliikki.

Päähenkilö Daniel (Tuukka Leppänen) on menestynyt kapellimestari, joka joutuu jättämään työt terveyssyiden takia ja palaamaan kotiseudulleen pieneen kylään, josta on aikoinaan lähtenyt pois kiusattuna. 

Ensemblen luoma sydämensyke kaikuu läpi esityksen ja tietyllä tavalla yhdistää katsojat ja tekijät samaan sykkeeseen, samaan rytmiin esityksen kanssa. Rytmi on samalla yhteisöllinen kuin yksityinen. Tuukka Leppänen loi näyttämölle introvertin henkilön, jonka mielikuvitusmaailma on elävä, voimakas ja kirkas. 

Leppäsen hahmon, Danielin, unelma oli luoda musiikkia, joka koskettaa ihmisten sydämiä. Vaikka Daniel puhuukin esityksen sisällä olevien ihmisten sydämien koskettamisesta ensemble heijasti sen meille kaupunginteatterin katsomoon ja sai ainakin minun sydämeni sykkimään ja musiikki, liike, skenografiset valinnat ja näyttelijöiden työ kosketti syvästi useaan otteeseen.

Helsingin Kaupunginteatteri – Niin kuin taivaassa – Kuvassa Oona Airola ja Tuukka Leppänen – Kuva Otto-Ville Väätäinen

Musikaali on ryhmätyötä parhaimmillaan

Ensemblen ryhmädynamiikka oli jollain tavalla poikkeuksellista. Kuten ohjaaja Höglund kertoo käsiohjelmassa:

Lavalla nähdään kollektiivi, joka yhdessä, toinen toistaan auttaen, luo näyttämökuvia ja tunteita.

Jakob Höglund, ohjaaja

Kollektiivin liike, rytmi ja heidän tuottamat äänet luo ensemblesta oman orgaanisen olion, joka on yksi näyttämön oleellisista osatekijöistä. Se on kuin yksi näyttämökeho, yksi näyttelijä muiden joukossa. Se tuo tietyllä tavalla mieleen Gordon Craigin uber-marionetin, joka on eräänlainen näyttelijän jatke, johon yhdistyvät fyysisen ulkomuodon lisäksi sielulliset ja spirituaaliset tasot. 

Välillä tuntui, että ensemble oli Danielin, hänen ajatusten ja häneen kohdistuvien tapahtumien persoonaton ilmentäjä, kommentoija tai tukija. 

Ehkä tässä voidaan nähdä yhteisön tai kollektiivin luova potentiaali ja voima: yhdessä olemme jotain paljon suurempaa kuin yksin.

Kantaaottavia aiheita

Helsingin Kaupunginteatteri – Niin kuin taivaassa – Kuvassa Sanna Majuri – Kuva Otto-Ville Väätäinen

Sanna Majurin esittämä Inger esittää toisen näytöksen alkupuolella Synti -nimisen tangon, joka avartaa yleistä ehkä vallalla olevaa jumalkäsitystä ja kristillistä näkökulmaa. Kappaleen sävellys kulkee intohimoisesta sävellajista, joka ei pyytele anteeksi vaan on sitä, mitä on.

Taustalla on kuitenkin laajempi keskustelu siitä, kuka voi tuomita ja ketä. Ingerin hahmo ajattelee, että Jumala ei tuomitse ihmisen tekoja, vaan kirkko instituutiona ja ihmiset ovat ne, jotka sivaltavat sanoillaan, ajatuksillaan ja teoillaan toisiaan. Ingerin puoliso on kylän pappi, joka tuomitsee muita, mutta salaa itsestään tiettyjä piirteitä.

Ingerin ajatus jumaluudesta tai henkisyydestä voidaan nähdä avarana, hyväksyvänä ja sallivana. Sellaisena, jossa itse on nähnyt itsensä kaikissa väreissä ja hyväksynyt ne osaksi kokonaista ihmistä.

Ihmisen mustavalkoisuutta käsitellään esityksessä useassa eri kerroksessa. Se on nähtävillä puvustuksessa, lavastuksessa, tekstissä, lauluissa ja näyttämötoiminnassa. Kun ihminen voi hyväksyä ja nähdä itsessään sekä mustan, valkoisen ja kaiken siltä väliltä, pääsee hän takaisin kotiin. 

Voisiko musikaalin ydinsanomana olla juuri tämä ajatus? Onko meidän ihmisten järkevää olla elämättä omaa elämäämme juuri nyt, sillä huomisesta ei kukaan tiedä, mitä se tuo tullessaan. Vai tuleeko huomista lainkaan?

Sinua voisi kiinnostaa myös tämä: https://www.anttitaipale.fi/open-road-show-ensi-ilta/

Maija Vilkkumaa on suomentanut musikaalin musiikkinumerot

Maija Vilkkumaa on tehnyt erinomaisen työn kappaleiden suomennoksessa. Hänen ainutkertainen lahjakkuus on kuultavissa jokaisessa kappaleessa. Vilkkumaa pystyy yhdistämään melodian, sointukulun ja tekstin sellaiseksi kokonaisuudeksi, jossa häiritseviä tekijöitä ei ole. Välillä unohdin, että näyttelijät laulavat tarinaansa eteenpäin. 

Vilkkumaalle tyypillisiä rakenteita on kuultavissa musiikkinumeroissa, mutta se on linjassa kokonaisuuden kanssa. Ihailen Vilkkumaan tapaa käyttää sanoja. Hän pystyy kuvailemaan ja kertomaan muutamalla sanalla laajan kirjon tunteita ja tapahtumia. Kun siihen lisätään vielä lahjakas kaupunginteatterin henkilökunta, todella hienosti soiva orkesteri ja taitavat esiintyjät, ei muuta voi ihminen koronavuoden jälkeen kaivata.

Teatterissa on turvallista

Helsingin kaupunginteatterissa turvajärjestelyt olivat ensiluokkaisia. Vahtimestarit ohjasivat ja kertoivat, miten toimitaan ja ruuhkia ei syntynyt lainkaan. Toivotaan, että syksyn aikana esitykset pääsisivät pyörimään täysille saleille ja yleisökokemus voisi olla vieläkin tiiviimpi ja yhdessä hengittävämpi.

Lopuksi voin vain todeta, että oli virkistävää nähdä musikaali, joka ei päästä katsojia helpolla. Tämän musikaalin kohdalla, ainakin henkilökohtaisella tasolla, tapahtui se teatterin taika, jossa katsoja on esityksen jälkeen hieman toisella raiteella, kuin ennen teatteriin astumista. Suosittelen lämpimästi musikaalia jokaiselle! Niin kuin taivaassa -musikaali on sykkivä elävä ja liikuttava kokonaisuus.

Kiitos kaikille tekijöille ja taidokkaalle esiintyjäkaartille!

Aiotko sinä mennä katsomaan musikaaleja? Kommentoi alas!

4 kommenttia artikkeliin “Niin kuin taivaassa -musikaali on sykkivä, elävä ja liikuttava kokonaisuus

  1. Olen täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Tunteet siirtyivät äärilaidasta toiseen. Ihailin loistavaa ensamblen laulua; äänien soiminen yhteen, äänien voimakkuus yms. Loistavaa! Olin kirjoittajan kanssa samaa mieltä toisella taiteella olemisesta esityksen jälkeen. Yölläkin heräsin moneen otteeseen ja musikaali palasi mieleen.

    1. Kiitos Pirjokaarina kommenteistasi. Oli ihana olla pitkästä aikaa taiten tehtyä musikaalia katsomassa, mutta ennenkaikkea kokemassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Siirry sivun alkuun