Viekö veden voimat sinutkin mukanaan? Voitko kuvitella millaista olisi olla ulkopuolisena ja vieraana maailmassa, jossa sinut koetaan erilaiseksi? Miltä tuntuisi, jos sinulla ei olisi mahdollisuutta sanoa omaa mielipidettäsi muiden ihmisten kuuluville? Mitä ajattelisit, jos muut ympärillä olevat ihmiset haluaisivat kieltää olemassaolosi?
Ulkopuolisuuden kokemus voi tuntua siltä kuin olisi uimassa jatkuvasti vastavirtaan. Vaikka osaisi kuinka hyvin uida, silti veden vastus saa aikaan tilanteen, jossa voimaa joutuu käyttämään jatkuvasti enemmän, jotta pääsisi pinnalle.
Veden voima, vastus – tuo näkymätön kitka – on yksi näkökulma, joka Helsingin Kaupunginteatterin musikaali Pieni merenneito sai aikaan. Tässä blogitekstissä käyn läpi kokemuksiani musikaalin nähtyäni.
*lippu saatu.
Helsingin Kaupunginteatterissa uusintaensi-illassa 17.8.2023 ollut Disney-musikaali Pieni merenneito hurmaa näyttävyydellään. Musiikkiteatteri Suomessa on korkealaatuista ja tämä koskettava ja huumoria täynnä oleva teos sen todistaa.
Tarkat esitystiedot löydät tämän linkin takaa.
Helsingin Kaupunginteatterin suuri näyttämö muuttuu vedenalaiseksi maailmaksi, kun aallot tyrskyävät läpi salin ja vielä seuraavana päivänä kropassa heiluttaa, aivan kuin olisi viettänyt viikkoja merillä.
Esityksen pääroolissa Arielina loistaa ansiokkaasti Yasmine Yamajako, jonka tulkinnasta välittyy epätoivo kuulua muiden joukkoon. Äänestä kuuluvat kerrostumat muistuttavat raa’alla tavalla teoksen ajankohtaisuudesta. Kuka yhteiskunnassamme on arvokas ja miksi ja kuka tämän kaiken oikein määrittää?
Teatteri taidemuotona puolustaa yhä paikkaansa heijastellessa teemoja ympäröivästä kulttuurista.
Ariel haluaa löytää Prinssinsä maan päältä, vaikka mikä olisi. Hän tekee sopimuksen tätinsä Ursulan kanssa, joka vastapalveluksena tahtoo Arielilta äänen.
Kauppoja tehdään, takkia käännetään.
Ariel saa jalat pyrstönsä sijaan ja pääsee maan kamaralle etsimään Prinssiä, mutta ilman kaunista lauluääntään.
Oletetusti, kuten satuihin kuuluu, on tässäkin tarinassa onnellinen loppu. Rakkaus kukoistaa ja paha saa palkkansa.
Mutta millainen on meidän tulevaisuutemme ajassa, jossa kaivetut poterot ovat yhä syvempiä ja soraäänet entistä kitkerämpiä?
Viekö veden voimat sinutkin mukanaan?
Veden voima tai pikemminkin vastus, joka näyttämölle oivasti tuodaan, tuntui kehossa vielä seuraavana päivänä. Veden vastus voidaan kokea niin puvustuksessa, koreografioissa, näyttelijäntyössä, valaistuksessa sekä videoheijasteissa.
Veden vastuksen kokemus kehossani ja sen tunnustelu antoi alkusysäyksen tälle tekstille. Mitä tuo vastus oikein tarkoittaa? Miten se suhteutuu tarinaan ja näyttämötapahtumiin.
Merenalainen maailma ilmaistaan jatkuvan veden virtauksen läsnä ollessa. Varsinkin Arielin siskot näyttävät uivan jatkuvasti vedessä ja, kun vauhti kiihtyy, niin myös veden vastus lisääntyy. Se tietysti näkyy myös näyttelijöiden ilmaisussa.
Ensimmäisessä kohtauksessa meren alla Tritonin (Mikko Vihma) luona koko ensemble ja merisiskot olivat kehollistaneet veden virtauksen. Hetkittäin teatteriympäristö ja muut katsojat unohtuivat teatterikokemuksesta tavalla, jolloin itsekin uppoutui täysin merivirtojen valtaan.
Kohtausta tukevat taidokkaat nuket, joita ensemblen jäsenet kuljettavat. Iso hai oli näyttävä, mutta myös rausku – tai joku muu lahnan kaltainen iso lättänä kala – oli vaikuttava ilmestys meressä liidellessään. (Toim. huom. voiko meressä liitää?)
Pukusuunnittelu on Pirjo Liiri-Majavan käsialaa ja ihastelin pitkään materiaalivalintoja ja sitä, miten ne korostivat veden liikettä viimeisintä yksityiskohtaa myöden. Merenneitojen pyrstöjen uloimmat kankaat loivat illuusion siitä, miten vesi niitä kuljettaisi.
Sinua voisi kiinnostaa myös tämä: https://www.anttitaipale.fi/priscilla-aavikon-kuningatar-voisi-kertoa-suomesta/
Äänisuunnittelu (Kai Poutanen) on olennaisessa osassa vedenalaisen maailman luomisessa. Välillä koko Suuri näyttämö täyttyi vedenalaisilla äänillä ja täytti katsojan kokemuksen. Valosuunnittelussa (William Iles) tuotiin erilaisia liplattavia hetkiä ja eri pintojen valaisulla sekä valojen suunnilla kokemus vedenalaisesta oli väkevää.
Ohjaaja Samuel Harjanteen tavaramerkiksi noussut ”ihmekangas”, eräänlainen näkymätön pinta näyttämön ja katsomon välissä, johon heijastetaan heijasteita toimi moitteettomasti tämän esityksen osalta. Videosuunnittelusta vastaava Toni Haaranen loihtii videon kolmiulotteiseksi näyttelijöiden kanssa, jolloin koko näyttämöaukosta syntyy yksi iso live-elokuvateatteri hetkittäin, joka vie katsojan paikasta toiseen.
Mitä veden vastus oikein tarkoittaa?
Pohdin pitkään, miksi kehollinen kokemukseni veden vastustuksesta jäi mieleeni niin voimakkaasti. Jäin kuuntelemaan kokemustani ja annoin sen kehittyä pidemmälle ajatukseksi, joka tosin on vain yhden katsojan näkökulma ja johon kerrostuvat oma henkilöhistoriani kokemukset.
Arielin osalta ajattelen, että veden vastus kuvaa sitä, millaisessa ’vankilassa’ hän mielestään elää. Hän toivoisi pääsevän vapaaksi, olla niin kuin ihmiset maan päällä. Hän pyrkii ja tavoittelee, mutta ei saa ääntään kuuluviin, siten kun haluaisi. Hänellä ei ole jalkoja, joilla kulkea maailmassa.
Kun hän pääsee Prinssinsä luo, veden vastus poistuu, mutta hänellä ei ole ääntä.
Voisiko teemaa tarkastella olotilana vähemmistökulttuurin edustajana valtakulttuurin keskellä. Silloin ei välttämättä ole ääntä tai mahdollisuutta tuoda sitä esiin. Vastus on huomattava. Siksi onkin tärkeää, että on Prinssi Erikin kaltaisia ihmisiä maailmassa, jotka uskovat hyvään, ovat ennakkoluulottomia ja jotka ymmärtävät antaa tilaa myös heille, jotka eivät ääneen pääse.
Kaikki on kuitenkin hyvin vastuksesta huolimatta esityksen päättyessä. Rakkaus lisääntyy ja viha katoaa. Vallanhaluinen noita, Ursula (Sanna Saarijärvi) vähät välittää heikommistaan ja käyttää omaa ideologiaansa, jotta saa muut lonkeroihinsa. Tilanne näyttää pahalta ja Ursula on vähällä hallita koko valtamerta.
Vihalla ja eriyttämisellä ei koskaan ole saatu mitään hyvää aikaan.
Ursulalla on kivikkoinen loppu, isä Triton saa rauhan sekä Ariel ja Prinssi Erik toisensa.
Pieni merenneito on visuaalisesti vaikuttava ja bändi soi upeasti!
Visuaaliset näyttämökuvat (lavastussuunnittelu Peter Ahlqvist) ovat kokonaisuutena näyttäviä ja mieleenpainuvia. Orkesteria johtaa Risto Kupiainen ja bändi soi komeasti.
Välillä esitys oli jopa pelottava. Hetket luotiin intensiivisiksi ja painostaviksi. Huumoria riittää ja tekstin suomennoksesta vastaavat Reita Luonatvuori ja Hanna Kaila ovat käyttäneet suomen kieltä nokkelalla tavalla käsikirjoituksessa hyväksi.
Mutta se, mitä jäin loppujen lopuksi miettimään on, että Arielin on sanottu olevan Disneyn feministiprinsessa, mutta onko hän sellainen?
Toisaalta kyllä, kun hän on rohkea ja itsenäinen, vastustaa isänsä kieltoja ja tekee juuri niin kuin haluaa. Mutta toisaalta hän näyttäytyy Prinssi Erikin kanssa hyvinkin alisteiselta, ilman ääntä miehensä vietävissä olevana.
Mielenkintoista olisi nähdä Pieni merenneito vol. 2, jossa nähdään, miten Ariel jatkaa elämäänsä häiden jälkeen.
